Koiranpennun yksinolonharjoittelu

Arki ja aikataulujen haaste

Arkielämä asettaa usein haasteita koiraperheen aikatauluihin. Työt kutsuvat aikuisia ja lasten on tallusteltava koulutielle, vaikka pennun kanssa peuhaaminen olisi paljon mukavampaa. Pientä pentua ei ole suositeltavaa jättää koko päiväksi yksin, ja hoitajan löytäminen saattaa tuottaa päänvaivaa. Kerää mahdollisuuksien mukaan tehokas tukiverkosto ympärillesi ja valjasta luotettavat ystävät, ihanat mummot ja muut sukulaiset sekä eläinrakas naapuri pentuajan avuksi. Jos tarvitset tukea yksinolon kouluttamisessa, löydät meiltä apua! Mustissa ja Mirrissä apunasi ovat ammattitutkinnon suorittaneet eläintenkouluttajat. Kouluttajalta voit kysyä lisää myös Digital Dogsitter -palvelusta, joka voi tuoda lisätukea yksin olemiseen. Voit varata ajan kouluttajalle TÄSTÄ!

Alkeisopetusta yksinoloon

Ensimmäisen työpäivän koittaessa ipana huomaa istuvansa tyhjässä kodissa yksin, ilman tietoa omistajan paluusta ja täynnä luovaa energiaa. Jotta tehotassu ei räjäyttäisi kodin sisustusta uusiksi, yksinoloa kannattaa opetella asteittain – ennen kuin H-hetki koittaa. Yksinoloa kannattaa alkaa harjoitella pennun ollessa unelias. Koulutusvaiheessa vallitseva tunnetila yhdistyy opittuun asiaan.

Tarkkaile pentusi itsenäisyyden tasoa heti ensi hetkistä lähtien. Lähteekö pentu perääsi heti, kun liikut, vai jääkö se välillä vapaaehtoisesti vähän etäämmälle? Jos pentu pyrkii jatkuvasti olemaan ihan lähelläsi ja esimerkiksi vinkuu perääsi kun menet vessaan, on todella tärkeää aloittaa yksinolon kouluttaminen mahdollisimman varhain. Tähtää ensin siihen, että pentu pystyy jäämään esimerkiksi puruluun kanssa olohuoneeseen, kun itse käyt keittiössä. Jos tämä ei onnistu, täytyy aloittaa vielä helpommasta harjoituksesta.

Yksinoloharjoittelussa koiraportti voi olla suureksi avuksi. Portilla saa helposti rajattua koiralle harjoittelua varten oman, riittävän ison tilan. Alkuun voitte yhdessä käydä harjoittelemassa portin takana rauhoittumista ja hitaasti siirtyä siihen, että pentu jää rauhoittumaan toiselle puolelle ja sinä olet toisella puolella näkyvissä. Seuraava askel on se, että itse poistut hetkeksi näkyvistä jne. Jos koira saa jatkossa olla itsekseen koko asunnossa, voi portin siirtää myös eteiseen. Kun yksinolot sujuvat, voi kokeilla portin poistamista kokonaan.

Portin takana olemiseen kannattaa luoda rutiinit, joita on helppo noudattaa jatkossakin. Näin koiran on helpompi ymmärtää, milloin se on jäämässä yksin. Rutiinit tuovat myös turvaa. Tällaisia rutiineja voivat olla esimerkiksi tietty musiikki, joku tuoksu, lelut, puruluut tai peti. Muista turvallisuus! Älä jätä pennulle mitään, minkä uskot olevan sille vaaraksi. Rauhoittumiseen ja yksinoloon liittyviä rutiineja kannattaa olla muutama erilainen, niin jonkin rutiinin käyttäminen onnistuu kätevästi yleensä reissusakin.

Kaikki harjoittelu on aina tehtävä sillä tasolla, millä pentu on nyt. Jos se kykenee olemaan yksin portin takana rauhallisesti niin kauan, että käyt näkymättömissä 15 sekuntia, mutta alkaa vinkua ja hätääntyä 30 sekunnin kohdalla, tiedät, että 30 sekuntia on vielä liikaa ja vaikeustasoa on nostettava hitaammin. Harjoittelu kannattaa aina yrittää suunnitella niin, että pentu ei ehdi hätääntyä yksinolosta.

Pennun rauhallisuuden lisäksi oma rauhallisuutesi on tärkeää. Ole siis aina itse levollinen ja rauhallinen, kun harjoittelette yksinoloa. Jätä yksin olevalle pennulle vain tuotteita, joiden tiedät olevan turvallisia. Harjoitus olisi tärkeää lopettaa aina niin, että pentu ei ole ehtinyt hätääntyä, eikä pyri pois tilasta, vaan lepäilee tai puuhailee rauhallisesti portin takana.

Yksinolotreenejä kannattaa tehdä erityisesti niinä hetkinä, kun pentu on selkeästi unelias ja pötkähtämässä päiväunille. Yksinolon opettaminen vaatii omistajalta johdonmukaisuutta ja kärsivällisyyttä, mutta pitkäjänteisyys palkitaan.

Vältä suurin virhe

Lisää pennun yksinoloaikaa vähän kerrassaan. Suurin virhe koiramuksun yksinolo-opetuksessa on usein se, että pentu jätetään liian nopeasti liian pitkäksi aikaa yksin. Pennut ovat yksilöitä tässäkin asiassa ja on tärkeää, että pikkuista ei jätetä liian pian liian pitkäksi ajaksi pärjäämään omineen. Jos sinun on lähdettävä pian pennun saapumisen jälkeen esimerkiksi töihin ja pentu ei osaa vielä olla vaadittua aikaa yksin, järjestä pennullesi hoitaja.

Koira kiintyy lujasti omaan perheeseen ja aikuisenkaan koiran ei olisi hyvä olla yksin kotona yli kuutta tuntia päivässä. Erilaiset päivähoitopalvelut auttavat tilanteessa, jossa koiran yksinoloaika venyy olosuhteiden pakosta kohtuuttoman pitkäksi. Toisinaan on mukava koukata karvakorva oman työpäivän päätteeksi hoitopaikasta kotiin lenkitettynä ja leikitettynä. Päivähoitopalveluun maksetut ekstraeurot ovat hyvin käytettyä rahaa.

Kun yksinolo ei suju ongelmitta

Haukkuminen on lajityypillistä viestintää, jossa jokaisella äänellä on oma tarkoituksensa. Räksyttäminen on koiran tapa hälyttää tunkeilijoista, kertoa turhautumisen tunteestaan tai joissain tapauksissa lievittää yksinäisyydestä johtuvaa ahdistusta.

Joskus koiran tapa äännellä kiristää kerrostalon naapurisopua. Tauoton haukkuminen aamuvarhaisella tai iltamyöhällä koettelee kanssaeläjiä ja melumaakarin perheelle ei heru ymmärrystä. Ei-toivottua käytöstä voi muokata menestyksellisesti, mutta vasta sitten, kun käytöstä aiheuttava syy on selvillä. Alla on kerrottu neljä tyypillisintä syytä yksinolo-ongelmiin.

Rotutyypillistä käytöstä

Usein koiran rotu vaikuttaa sen tapaan käyttää ääntään. Jos oman pentusi rotu on alun perin jalostettu hälyttämään tai vartioimaan reviiriä, topakka talonvahti käyttää ääntään todennäköisesti kohtuullisen helposti. Rotutyypillinen käytös on koiralle aina luontaisin tapa toimia.

Tylsää, tylsää, tylsää, tylsääää!

Melumaakari joka on turhautunut tekemisen puutteen vuoksi, saattaa räksyttää railakkaasti vain siksi, että lajityypillisen käytöksen toteuttaminen (haukkuminen) hurauttaa koiran kehoon hyvän olon hormoneita! Usein kyseessä on nuori ja vilkas koira, joka yksinkertaisesti tarvitsisi vain paljon enemmän tekemistä elämäänsä. Päivittäisen liikunnan reilu lisääminen, aktivointileluilla leikkiminen, positiiviset, aivojumppaa tarjoavat koulutustuokiot sekä luiden järsiminen väsyttävät mukavalla tavalla tylsistynyttä tehotassua.

"Ei se ennen räksyttänyt!"

Kun koiranpentu kehittyy, se tulee ns. “mörkö-ikään” ja sitten teini-ikään. Näiden kehityskausien aikana rekku saattaa alkaa reagoida rappukäytävästä kuuluviin ääniin voimakkaammin kuin aiemmin. On melko tavallista, että myös vimmainen touhuilu yksinollessa lisääntyy. Osoita pennullesi aivan erityistä kärsivällisyyttä näiden herkkyyskausien aikana. Muista, että kun pentu on päivän aikana muotoillut sohvakaluston uusiksi, tainnuttanut päälle käyneen vessapaperirullan ja hyökkäillyt apinan raivolla naapurin postilaatikon kimppuun, se ei ole tehnyt näitä asioita ilkeilläkseen. Ipanasi on vain hämmentynyt elämästä ja on saavuttanut normaalin kehitysvaiheen. Aikuisuus tulee aikanaan ja silloin pystyt jo nauramaan naperon aiemmille edesottamuksille. (Ja voit vihdoin ostaa uuden sohvakaluston.)

Tyynnytä teinarin tunteet

Jos koiran käytös on muuttunut yllättäen, ilman että olosuhteissa on tapahtunut muutoksia, tulee aina tarkistuttaa lemmikin terveys. Erilaiset kiputilat aiheuttavat koiralle stressiä ja madaltavat huomattavasti reagointikynnystä; kuppi menee nurin pienimmästäkin kolahduksesta. Joskus muutto uuteen ympäristöön saattaa nostaa koiran stressiä ja laukaista uuden, ei-toivotun käytöksen. Adaptil-tuotteet helpottavat paitsi sopeutumista uuteen kotiin myös tyynnyttävät teinarin tunteita.

Ulinaa ja ovenkarmien raapimista?

Naapureiden raportoidessa kovaäänisestä möykkäämisestä koiran ollessa yksin, tulisi aina ensimmäiseksi sulkea pois eroahdistuksen tai yksinolopelon mahdollisuus. Nämä ovat vakavia hyvinvointiongelmia, jotka vaativat nopeaa reagointia. Avuksi tarvitaan lähes poikkeuksetta ammattitaitoista koulutusapua. Koira lievittää voimakasta ahdistustilaansa pureskelemalla ja repimällä huonekaluja, hyppimällä tasoille, joilta se näkee ulos ja raapimalla hädissään ovenkarmeja. Se saattaa myös kuolata ja virtsata sisätiloihin, eikä se kykene yksin ollessaan syömään tai lepäämään. Jotkut yksilöt oireilevat ääntelemällä voimakkaasti. Koira saattaa ulvoa tai haukkua tuntikaupalla ja pyrkiä näin lievittämään edes vähän pahaa oloaan.

Koira, joka kärsii eroahdistuksesta, on usein ”ylikiintynyt” yhteen ihmiseen ja kävelee kaksijalkaisen kannoilla varjon lailla. Oman ihmisen tehdessä lähtöä koira alkaa lukea merkkejä jopa tunteja aiemmin ja sen levottomuus alkaa kasvaa. Kehon valtaavat stressihormonit ja paniikki alkaa nousta.

Koira kärsii eroahdistuksesta, mitä tehdä?

Eroahdistus on monisyinen ja vakava ongelma, jonka hoitamiseksi tarvitaan aina pitkäjänteistä sitoutumista ja koulutetun eläintenkouluttajan ohjausta. Koiralle luodaan koulutusprosessin edetessä uudenlainen tunnetila, joka liitetään uudelleen askel kerrallaan yksin jäämiseen. Tukituotteiksi suositellaan Thundershirt-painepaitaa, Adaptil-tuotteita sekä Serene-UM lisäravinnetta. Joskus saatetaan tarvita eläinlääkärin määräämiä rauhoittavia lääkkeitä.

Koulutusprosessin aikana koiraa ei tulisi jättää yksin kuin sellaiseksi hetkeksi, jonka se 100 % varmuudella osaa pysytellä rauhallisena. Useinmiten tämä tarkoittaa sitä, että alkuvaiheessa kuonokamua ei voi jättää lainkaan yksin. Lisäksi sen ylikiintynyttä suhdetta omistajaan pyritään normalisoimaan. Vaikka koulutusprosessin suunnitteluun ja ohjaamiseen tarvitaan lähes poikkeuksetta ammattikouluttajan apua, on omistajan oma aktiivisuus avainasemassa.

Suurin osa pennuista oppii olemaan rennosti yksin kotona. Pentuajan harjoittelua ei kuitenkaan kannata laiminlyödä: kouluttaminen on aina helpompaa kuin uudelleenkouluttaminen. Jatka siksi sinnikkäästi pennun yksinoloharjoituksia.

Tarvitsisitko apua ja tukea yksinoloharjoitteluun? Tutustu Mustin ja Mirrin koulutuspalveluihin täältä. Entä miten päästä eroon koiran eroahdistuksesta ja muista yksinolon ongelmista? - Mestariluokka-digikurssilla asiantuntijamme auttavat sinua alkuun videotallenteen muodossa.