Raaka liha, sisäelimet ja pieni määrä luuta muodostavat ruokavalion, joka noudattelee kissan luontaista ”ravintoympyrää”. Useimmat kissat eivät nykypäivänä enää huolehdi itse ravinnon hankinnasta. Jos ne kuitenkin saalistaisivat itse ruokansa, muodostuisi kissan ruokavalio samoin kuin se on muodostunut kautta historian. Pääasiassa karvakuonon kitaan päätyisi pienjyrsijöitä ja pikkulintuja.
Kissa on edelleen genetiikaltaan aavikkoeläin, kuten sen esi-isät. Siksi se ei tunne janoa ja juo heikosti vettä. Aavikolla elävät kissaeläimet saavat kaiken tarvitsemansa veden saaliseläimistä. Esimerkiksi pienjyrsijät sisältävät noin 70 % vettä. Kotikissojemme perusmuonat, kuivaraksut, sisältävät kosteutta hyvin alhaisia määriä. Jos kissa syö ainoastaan kuivaruokaa ja on lisäksi heikko juomaan, se kuivuu.
Kotikissojemme suurimpia haasteita on kuivuminen ja siitä johtuvat sairaudet.
Raakaravinto on kissalle mitä mainiointa evästä. Liha ja sisäelimet sisältävät noin 60-70 % vettä, aivan kuten kissan luontaisetkin saaliseläimet. Korkea kosteusmäärä ravinnossa ennaltaehkäisee parhaimmalla tavalla kuivumista ja saattaa tuoda apua siitä johtuviin sairauksiin.
Kissan on vaikea sulattaa hiilihydraatteja, eikä se tarvitse niitä ruokavalioonsa. Suuressa määrin ne saattavat aiheuttaa jopa terveydellisiä ongelmia: hammaskiveä, verensokerin heittelyä, suolistoflooran epätasapainoa, oksentelua, suolistotulehduksia, struviittikiteitä, ylipainoa…Useimmat kissat tarvitsevat kuitenkin ripauksen kuitua ruokavalioonsa. Mauton ja tuoksuton psyllium tai kaura tekevät hyvää vatsalle ja pehmentävät ulostetta.
Pääasiallinen ravinnonlähde kissan raakaruokavaliossa on niukkarasvainen, luuton liha. Esimerkiksi broilerin-, naudan- ja kalkkunanliha soveltuvat mainiosti kissan ruokavalioon. Sydän on lihas, joten myös sitä on turvallista tarjoilla vaikka päivittäin. Ronskeihin, hiiren kokoisiin paloihin leikattu sydän tai kokoliha, antavat mukavasti vastusta hampaille, ja monet kissat nauttivat kovasti niiden jäystämisestä.
Kala ja katkarapu
Myös merikaloja voi tarjota raakana silloin tällöin. Mikäli raakaa kalaa käytetään säännöllisesti, tulee huolehtia, että kissalle ei synny tiamiinin ja E-vitamiinin puutostilaa. Monille kissoille maistuvat satunnaisesti muutkin meriherkut, kuten katkaravut. Ravuista on syytä liottaa suola pois ennen tarjoilua.
Kananmuna
Kissalle voi kernaasti antaa raakaa kananmunaa. Erityisesti keltuainen on ravintorikasta ruokaa, jota voi tarjoilla vaikka päivittäin. On kuitenkin hyvä muistaa, että vyötäröään metsästävälle misulle, se ei ole hoikentavin mahdollinen ruoka.
Luuaines
Jokainen kissa tarvitsee päivittäin kalsiumia voidakseen hyvin. Kalsiumin voi antaa lisäravinteen muodossa, tai jauhettuna luuaineksena. Luun määrä ruokavaliossa on syytä pitää maltillisena.
Eri tuotteiden kalsiumpitoisuudet vaihtelevat, mutta pääasiassa noin 1-2 grammaa luuainesta per kissan painokilo, täyttää sen päivittäisen kalsiumin tarpeen. Monilla valmistajilla on valikoimissaan lihoja, joiden sekaan on jauhettu luut.
Jos valmistaja määrittelee tuotteen luupitoisuudeksi esimerkiksi 30 %, tämä tarkoittaa, että 100 grammassa tuotetta on 30 grammaa luuta. Tällöin 10 grammaa tuotetta sisältää siis 3 grammaa luuta.
Liika luuaines on haitallista. Se kovettaa ulostetta ja voi aiheuttaa suolitukoksia. Lisäksi se voi heikentää muiden tarpeellisten ravintoaineiden imeytymistä. Siksi monet lemmikkienomistajat päätyvätkin tarjoamaan kalsiumin lisäravinteena.
Kun kissa on tottunut syömään raakaravintoa, sille voi tarjoilla toisinaan myös kokonaisia raakaluita, kuten broilerinsiipiä tai -kauloja. Huomioithan, että luiden syöttämiseen sisältyy aina riskejä.
Maksa
Saadakseen riittävästi rasvaliukoista A-vitamiinia, kissa tarvitsee viikoittain maksaa. Maksa on ravintorikasta, ja sitä voidaan hyvällä syyllä kutsua todelliseksi ”superfoodiksi”. Yksi naudanmaksakuutio viikossa riittää täyttämään kissan tarpeen. Broilerinmaksaa voi antaa tuplasti enemmän. Jos nirsokirsu ei pidä maksan rehevästä mausta, A-vitamiinin voi antaa myös lisäravinteena.
Jos sisäelimet maistuvat kissalle, voi sille maksan sijaan tarjoilla toisinaan munuaista. Sisäelimet voi myös kevyesti kypsentää, jolloin niiden maistuvuus usein paranee.
Elintärkeä tauriini
Tauriini on aminohappo, joka on kissalle elintärkeä! Sen puutos on aina vakava asia. Puute ilmenee muun muassa näkökyvyn ja vastustuskyvyn heikkenemisenä sekä sydänongelmina. Paras tauriinin lähde on raaka sydän, jota kissalle tulee tarjoilla vähintään kolmena päivänä viikossa. Kuumentaminen tuhoaa tauriinia. Jos kissa ei siis suostu syömään sydäntä raakana, on riittävästä tauriinin saannista huolehdittava muilla keinoin. Helpoin tapa on tarjota sitä lisäravinteen muodossa. Ylimääräinen tauriini poistuu kehosta.
Kuitu
Pieni määrä kuitua hellii kissan vatsaa. Kissan suolistolle sopii mainiosti esimerkiksi ripaus psylliumia tai kauraa. Kuidun tarve on yksilöllinen, ja sopiva määrä löytyy vain kissan ulostetta seuraamalla.
Omega-3-rasvahapot
Rasvahappojen terveyshyödyt ovat moninaiset. Ne tukevat muun muassa ihon, turkin ja nivelten hyvinvointia, ja ovat erittäin suositeltava lisä jokaiseen ruokavalioon.
Monissa kissatalouksissa lemmikit ruokailevat niin sanotulla 50/50 mallilla. Tämä merkitsee sitä, että puolet ruokavaliosta koostuu kuiva- tai märkätäysravinnosta ja puolet mistä vain raakaravinnosta. Tällöin kissa saa täysravinnoista tarvitsemiaan suojaravinteita, mutta hyötyy samalla raakaruoan ravitsevuudesta. Jos haluat pelata varman päälle, valitset raakaruoaksikin täysravinnon.
Kuivaraksujen tarjoamisella saavutetaan myös muita etuja. Kissaa on helppo virikkeistää, piilottamalla raksut aktivointilelujen sisälle. Lelujen sisältä ”saalistaminen” nostaa kissan hyvinvointia, ja on omistajalle helppo tapa tarjota lajityypillistä virikettä lemmikilleen.
Yleisimmin ruokavalion muutoksessa päänvaivaa tuottavat kissan yksilölliset makumieltymykset. Kissan nirsoilu vaikuttaakin olevan suurin haaste raakaruokaan totuttelussa. Uusien makujen lisäksi myös raakaruoan koostumus ja tuoksu vaativat totuttelua. Ruokavalion muutos voi viedä viikkoja, mutta vaiva kannattaa!
Sopiva ruoan määrä riippuu kissayksilöstä. Arvioi ensin lemmikkisi ravitsemustilaa rehellisesti. Onko kyseessä nuori, aktiivinen ja hoikka kissakaveri vai kenties vyötärönseudultaan hieman uhkeampi misu? Luo silmäys myös tarjottavan raakaruoan rasvapitoisuuteen. Vähärasvaista siansydäntä voi antaa huomattavasti reilummin kuin esimerkiksi rasvaisempaa sianjauhelihaa.
Suomessa raakaruoan tuotantoprosessit ovat tarkasti valvottuja aina tuotantotiloilta myymälöihin saakka. Kotimaiset tuotteet ovat puhtaita ja niiden tarjoileminen on turvallista. Teoriassakaan salmonella ei juurikaan ole riski terveelle lemmikille. Ruoka kiitää pikavauhtia kissan happaman vatsalaukun ja suoliston läpi. Salmonellabakteerilla on jokseenkin pitkä itämisaika, joten tästä syystä riski ei ole mainittava. Kaikessa lihan käsittelyssä tulee aina kuitenkin huomioida hyvän keittiöhygienian tarpeellisuus – taloudessa elävien kaksijalkaisten vuoksi!
Kotimaisesta raakalihasta, jonka käsittely on tapahtunut asianmukaisesti, ei voi saada loistartuntaa. Joidenkin järvikalojen antamista raakana on kuitenkin hyvä välttää loisvaaran vuoksi. Merikaloissa (ja joissakin makean veden kaloissa) ei tavata loisia, joten niiden tarjoileminen raakana on turvallista. Jos et ole varma, voiko käyttämästäsi kalalajista saada loisia, on se syytä kypsentää ensin.
Kaikille kissoille on suositeltavaa antaa ajoittain loishäätö. Erilaiset loiset voivat tarttua myös sisäkissoihin, kun ihmisten kenkien pohjissa kotiin kulkeutuu maa-ainesta, jonka seassa voi olla loiseläinten munia.
Aina kun lemmikin ruokavaliota muutetaan, on tärkeää tarkkailla ulosteen koostumusta ja määrää. Löysä vatsa kertoo aina suolistoflooran epätasapainosta. Mikäli ripuli yllättää, on tärkein asia rauhoittaa kissan vatsa. Ruokapäiväkirjan pitäminen kannattaa muutosvaiheessa, jotta mahdolliset ripulia aiheuttavat raaka-aineet voidaan tunnistaa. Ripuli ja löysä uloste on kuitenkin jokseenkin harvinainen vaiva.
Tyypillisemmin raakaruokaa syövällä kissalla ongelmaksi saattaa muodostua liian kova uloste. Kova ja vaalea uloste kielii pääsääntöisesti liian suuresta luuaineksen määrästä ruokavaliossa. Tällöin on hyvä vähentää tarjotun luuaineksen määrää tai korvata jauhetut luut kalsiumvalmisteella. Luuainesta sisältävät tuotteet korvataan runsaasti nestettä sisältävällä lihalla ja kuidun määrää ruokavaliossa saattaa olla hyvä nostaa.
Jotkut viiksekkäät innostuvat vähän turhankin paljon makunystyröitä hyväilevästä raakaruoasta. Tällöin voi olla hyvä jakaa päivän ruoka mahdollisimman useaan pieneen annokseen. Ruoan voi myös tarjota erilaisista labyrinttikupeista, jotka estävät mekaanisesti kissaa syömästä liian vauhdikkaasti.
Jotta raakaruokavalio täyttäisi kissan tarpeet, tulisi sen syödä monipuolisesti eri raakatuotteita. Monet kissat kieltäytyvät kuitenkin sinnikkäästi joistakin raaka-aineista, ja ruokavalio saattaa kaventua liikaa. Tällöin kissalle tulee tarjota lisäravinteita, jotta sille ei muodostu puutostiloja. Kapeakin raakaruokavalio on kuitenkin erinomaisen terveellinen, jos tarvittavista lisäravinteista huolehditaan.
Monissa tapauksissa on välttämätöntä sisällyttää ruokavalioon lisäravinteita, koska kissa kieltäytyy syömästä jotakin raaka-ainetta. Haasteita voivat tuottaa esimerkiksi D-vitamiinin ja sinkin riittävä saaminen. Useita lisäravinteita saa jauhemuodossa, jolloin ne on helpompi sekoittaa raakaruokaan. Tabletit voi jauhaa morttelissa.
Jos kissa itsepintaisesti kieltäytyy syömästä monipuolisesti ruokaa ja kieltäytyy koskemasta lisäravinteisiin, saattaa joskus kaikkia osapuolia parhaiten palveleva ratkaisu olla siirtyminen 50/50 ruokintamalliin. Tällöin kissa saa täysravinnoista tarvittavat suojaravinteet ja hyötyy kuitenkin samalla terveellisestä raakaruoasta.
Mikäli kissa syö vain raakaruokaa, on täysin normaalia, että sen veden juominen vähentyy merkittävästi. Tämä johtuu raakaruoan korkeasta kosteusmäärästä, eli kissa saa tarvittavan nesteen ruoastaan. Raakaruokavaliolla olevan terveen kissan juomisesta ei tarvitse siis olla huolissaan.
Oikein koostettu raakaruokavalio ylläpitää kissan hyvää terveyttä ja usein nostaa sen vireystasoa. Vaikka ruokintatapa saattaa aluksi vaikuttaa vaivalloiselta ja monimutkaiselta, se maksaa varmasti vaivan takaisin.
Usko tai älä, kissasi geeneissä asuu pieni aavikkojen kissapeto, jolle raakaruoka on biologisesti parasta mahdollista ravintoa!