Suloisessa suvessa sielu ja keho lepäävät. Lemmikin kanssa toinen silmä kannattaa kuitenkin varmuudeksi pitää auki, sillä nelijalkaiset perheenjäsenet eivät aina osaa itse pitää huolta turvallisuudestaan. Tarjolla on siis sinulle vielä yksi lisävirka ja kesätyö: sen lisäksi, että olet ruokkija, emo, kaveri, opastaja ja rapsuttaja, saat olla nyt myös lemmikkisi turvallisuuspäällikkö.
Älä jätä lemmikkiä autoon auringonpaisteella, älä luota varjon pysyvyyteen (pilvet voivat väistyä ja auringonvalon kulma vaihtuu yllättävän nopeasti), äläkä edes viilennystuotteiden tehoon. Auringonpaisteessa lämpötila autossa nousee niin jyrkästi, että 100 % varmaa viilennyskikkaa ei auton ilmastoinnin lisäksi ole olemassakaan.
Tuuheaturkkinen koira voi saada lämpöhalvauksen myös aivan tavallisella lenkillä ja ohutturkkinenkin kovasti riehuessaan. Koiran lämmönsietokyky on jossain määrin yksilöllinen, joten toisia koiria ei kannata käyttää mittarina oman lemmikin lenkityksiä tai harrastuksia suunnitellessaan. Katso tästä avuksi viilennystuotteita.
Lenkkeilyä päivän kuumimpaan aikaan kannattaa välttää, ja vähimmäisvaatimuksena on varata mukaan juomavettä. Viilentävää takkia tai huivia voi käyttää apuna, ja moni koira pulahtaa mielellään myös esim. ojaan kastautumaan. Lue tästä myös artikkeli turkin kesäkevennyksestä.
Kissat eivät yleensä osallistu vastaavalla intensiteetillä helteisiin urheiluharrastuksiin tai riehu itseään läkähdyksiin. Kissankin kanssa on kuitenkin hyvä ennaltaehkäistä liiallinen lämpiäminen, etenkin esim. kuljetusboksissa, josta se ei pääse siirtymään viileämpään paikkaan vapaasti.
Jos reittisi varrelle osuu Musti ja Mirri -myymälä, olet tervetullut juottamaan ja viilentämään lemmikkiäsi meille!
Runsas läähättäminen
Kuolaaminen
Levottomuus
Oksentaminen
Ripulointi
Heikkous ja sekavuus
Tummanpunaiset ikenet
Siirrä lemmikki pois lämmöstä
Kastele eläintä haalealla vedellä, etenkin päätä, kaulaa, vatsaa ja nivusia
Viilennä ilmapuhaltimella tai leyhyttelemällä
Tarjoa juotavaa, mutta älä kaada lemmikin suuhun vettä väkisin
Vie lemmikki eläinlääkäriin.
Useimmiten kyy puree koiraa tai kissaa niin, ettei omistaja huomaa itse tapahtumaa. Puremaa on syytä epäillä, jos lemmikki muuttuu ulkoilun jälkeen väsyneen ja velton oloiseksi, ja sen raajasta tai kuonosta löytyy turpoava, kipeä alue. Huolellisesti tutkimalla saattaa löytyä myös itse puremajälki, jossa on kaksi pistohaavaa vierekkäin noin puolen sentin päässä toisistaan. Kissoilla purema löytyy tyypillisimmin etukäpälästä, koirilla kuonosta tai jalasta.
Tärkein ensiapu kyyn puremassa on lemmikin pitäminen mahdollisimman liikkumattomana. Jos purema on raajassa, se kannattaa lastoittaa. Eläinlääkäriin on hyvä hakeutua mahdollisimman pian, eikä oireiden pahenemista kannata jäädä odottelemaan.
Kyytabletteja lemmikille ei kannata tarjota, ellei purema ole suun tai hengitysteiden alueella, jolloin kyytabletin sisältämää kortisonia voidaan tarvita pitämään hengitystiet avoinna. Kortisoni yhdessä kyyn myrkyn kanssa on kuitenkin munuaisille suuri rasite, joten sen käyttö kannattaa varata vain em. tilanteisiin.
Kyyn puremasta selviämisen ennuste on hyvä, jos hoito päästään aloittamaan ajoissa.
Lentävien hyönteisten pistot ja puremat ovat useimmiten koiralle ja kissalle vaarattomia, mutta kiusallisia ne saattavat olla. Pienistä, verta imevistä hyönteisistä etenkin mäkäräiset saattavat aiheuttaa puremillaan jopa ihotulehduksen, jos lemmikki koettaa hoitaa kovaa kutinaa nuolemalla ihoa. Verta imevien hyönteisten torjuntaan voi käyttää apteekkituotteita tai koettaa suojata lemmikkiä geraniolia sisältävillä, luonnonmukaisilla valmisteilla. Eläinlääkärin puoleen on syytä kääntyä, jos purtu ihoalue alkaa turvota tai märkiä, eläin on kovin tuskainen tai sille nousee kuumetta.
Mehiläisten ja ampiaisten pistot tekevät kipeää, mutta niistä ei kannata huolestua, ellei pisto ole osunut hengitysteiden alueelle (kuten suuhun), tai ellei osumia ole huomattavan montaa. Etenkin maa-ampiaisten pesä saattaa kiinnostaa koiraa, ja utelias kaivelija saakin maan uumenista helposti kimppuunsa vihaisena kotiaan puolustavan parven.
Mehiläisten tai ampiaisten pistettyä esimerkiksi suuhun tai kurkkuun hengitysteitä mahdollisesti turvottavasti, on kyytabletti kelpo ensiapu. Kyytabletti pitäisi saada annetuksi koiralle nopeasti, ennen kuin hengitystiet ehtivät tukkeutua. Oikea annostelu on tärkeää, joten pikainen yhteys etäeläinlääkäriin on hyvä idea - jos oleskelette paikassa, jossa riski on suuri, annostus kannattaa tarkistaa eläinlääkäriltä jo etukäteen. Muualle harvakseltaan osuneissa pistoissa kotihoito yleensä riittää. Mikäli koira kärsii yleisoireista, on voipunut, oksentelee tai hengittää huonosti, on lääkäriin hakeuduttava kuitenkin nopeasti – tällöin kyseessä voi olla allerginen reaktio.
Suomen luonnon vaarallisimpiin mönkiäisiin kuuluvat ilman muuta puutiaiset eli kansankielellä punkit. Niiden puremien huolestuttavimmat vaikutukset liittyvät veren välityksellä tarttuviin infektioihin kuten borrelioosiin. Lue punkeista ja niiden torjunnasta täältä!
Muistathan tarkistaa ulkoilevan lemmikkisi tihulaisten varalta ulkoilun jälkeen!
Puutarha- ja luonnonkasviperäiset myrkytykset ovat koirilla ja kissoilla verrattain harvinaisia. On mahdollista, että eläimet osaavat jonkin verran luonnostaan vältellä myrkyllisiä kasveja, mutta vaistonvaraiseen välttämiseen ei täysin kannata luottaa.
Suurin osa myrkylliseksi luokitelluista kasveista aiheuttaa lemmikeille lähinnä ohimeneviä ruoansulatuskanavan oireita, kuten vatsakipua, oksentelua ja ripulia. Suomen luonnossa ja puutarhoissa kasvaa kuitenkin myös hengenvaarallisia lajeja, kuten kielo, näsiä, myrkkykeiso, sormustinkukka ja ukonhattu. Myrkytystietokeskuksen sivuilta löydät listan myrkyllisistä kasvilajeista. Myrkyllisten kasvien opettelu on hyödyllistä ja mukavaa kesäpuuhaa, ja hankkimasi tieto voi osoittautua lemmikin tai ihmisen hengen pelastajaksi!
Sienimyrkytykset ovat etenkin koirilla kasvimyrkytyksiä tavallisempia, mutta nekään eivät ole kovin yleisiä. Useimmiten epäillyn sienimyrkytyksen sijasta oireiden takaa paljastuukin jokin muu myrkytys tai esim. ruoansulatuskanavan infektio. Silti sienten kanssa on hyvä noudattaa varovaisuutta: etenkin mätänemisen vauhtiin päässeen sienen tuoksu voi houkutella koiran maistiaisille. Tappavan myrkyllisiä sienilajeja Suomessa on onneksi vain 7, ja nämä kasvavat lähes poikkeuksetta metsässä tai hakkuuaukealla. Pihanurmikolla vaarallisen myrkyllisiä lajeja esiintyy erittäin harvoin.
Jos epäilet lemmikkisi syöneen myrkyllistä kasvia tai sientä, yritä saada kuva ja näytepala syödystä kasvista tai sienestä. Vielä parempi, jos saat haltuusi kokonaisen yksilön. Myös oksennuksesta voidaan tietyin ehdoin koettaa tunnistaa syötyä kasvia tai sientä – tärkeää olisi saada mikä tahansa näyte talteen, jotta voidaan selvittää, minkä myrkyn kanssa ollaan tekemisissä. Tarkat ja ajanmukaisimmat toimintaohjeet saat eläinlääkäriltäsi.
Kypsennetyt grilliluut voivat säröytyä teräviksi ja aiheuttaa ongelmia koiran suolistossa. Onneksi niiden varastamisesta selvitään silti yleensä säikähdyksellä.
Grilliluuvarkaalle on hyvä tarjota jälkiruokana parsaa: purkillinen pitkää tankoparsaa ”käärii” koiran vatsassa terävät säröt suojaansa ja auttaa kuljettamaan luut turvallisesti ulos. Ahneimmat koirat syövät parsan mieluusti sellaisenaan, epäluuloisemmalle kasvisherkku kannattaa tarjota esim. märkäruoalla tai maksapasteijalla voideltuna.
Grilliluita pihistäneen koiran vointia on hyvä seurata hieman tarkemmin seuraavat päivät. Jos koira vaikuttaa kipeältä tai kovin väsyneeltä, yrittää oksentaa tai ulostaa siinä onnistumatta, tai oksennus tai uloste sisältää verta, on käännyttävä pikaisesti eläinlääkärin puoleen.
Luita tuntemattomampi suolistovaara ovat maissintähkät. Tyhjäksi syöty maissintähkä voi tuntua houkuttelevalta tarjota vieressä kerjäävälle koiralle, mutta tähkän puumainen, karhea koostumus saa sen helposti jumittamaan karvaisen ystäväsi suolistoon. Varsinkin kokonaisena tai isona palana nielty kara pitäisi käydä mahdollisimman pian poistamassa tähystyksessä eläinlääkärillä; se harvoin tulee itsestään suoliston läpi.
Kissojen suurin grillausriski ei niinkään liity herkkujen pihistämiseen, vaan avotuleen. Grilllissä kärvähtäneistä viiksistä selvitään turhamaisuuden kolauksella, mutta jos kuumaa alustaa käpälöidään, voi seurauksena olla eläinlääkärin hoitoa vaativa palovamma. Palovamman ensiapu on sama kuin ihmisillä: palanut kohta on lemmikin rimpuilusta huolimatta saatava viileään veteen vähintään 10 minuutiksi.
Koiria hukkuu joka kesä paitsi veneilyonnettomuuksissa, myös turvallisen tuntuisessa mökkirannassa. Koira voi tehdä virhearvion uimaetäisyyden suhteen, saada lihaskrampin tai kangistua viileässä vedessä niin, että voimat loppuvat kesken. Vesilintujen perään innoissaan lähtevä karvakuono on erityisessä vaarassa uida liian kauas rannasta.
Varusta siis veneilyretkille lemmikkisi pelastus- tai uimaliiveillä! Jos koira on ruumiinrakenteensa tai raskaan turkkinsa ansiosta huono uimari, ei ole hätävarjelun liioittelua pitää sillä uimaliivejä myös esim. laiturilla touhutessa. Veneileville kissoille voi sovitella pienimpiä liivikokoja, joskaan kaikki naukujat eivät suhtaudu asusteeseen hyväntuulisesti.
Vinkki! Panosta koiran uimaopetukseen! Laadukkaat uima- tai veneilyliivit ohjaavat "perhosta uivan" räpistelijän ergonomiseen ja matkaa voittavaan uima-asentoon. Etenkin pennun kanssa hellävarainen uimaopettelu vahvistaa keskinäistä suhdettanne ja opettaa koiran toimimaan vedessä rauhallisesti.
Etäeläinlääkäri on mukanasi kaikkialla, missä älypuhelin saa yhteyden verkkoon, eli suurimmassa osassa Suomea. Lue lisää Etäeläinlääkäristä täältä ja kirjaudu palveluun valmiiksi Kaveritunnuksillasi. Jos jotain sattuu, ovat hyvät neuvot käden ulottuvilla.
Ei! Lähde ulos! Maamme kesä on enimmäkseen oikein kiltti lemmikeille ja ihmisille. Se, että olet tietoinen vaaroista, tarkoittaa, että osaat myös vältellä niitä. Ota lemmikki mukaan, nauttikaa yhdessä hyvillä mielen Suomen ihanasta luonnosta!