Koiran elekieli

Kielikylpy alkaa koiran tarkkailusta

Koirat ovat viestinnän mestareita. Osa tassutoverin käyttämästä kommunikaatiosta on syntymälahjana saatua ”geneettistä kielitaitoa”, osa taas opittua. Koirat kertovat niin tutuille kuin vieraillekin avoimesti tunteistaan, aikomuksistaan ja toiveistaan – jopa aiemmista kokemuksistaan! Valitettavan usein moni kommunikaation keino, kuten eleet, ilmeet ja äänet, kaikuu kuuroille korville. Jos koiran viestintään ei vastata, saattavat karvakorvan keskusteluyritykset lopulta hiipua kokonaan.

Joku seuraa sinua…

Koirat käyttävät suuren osan ajastaan tarkkailemalla ihmisiä ja osaavatkin mestarillisesti lukea kaksijalkaisten viestintää – usein ne havaitsevat ihmisen tunnetilat nopeammin kuin ihminen itse ja tuntuvat melkein lukevan ajatuksia! Lisäksi koira kykenee todennäköisesti haistamaan ihmiskehon muuttuvan kemiallisen tilan, kuten esimerkiksi stressaantuneen ihmisen hormonaaliset muutokset. Moni koirakaveri reagoikin ihmisen antamiin tiedostamattomiin viesteihin omalla elekielellään ja käytöksellään.

Mitä ovat rauhoittavat signaalit?

Lähes kaikki koirat ovat rauhaa rakastavia otuksia ja pyrkivät välttämään konflikteja. Siksi ne käyttävät huomattavan paljon ns. rauhoittavia signaaleja viestiessään lajikumppaneiden sekä ihmisten kanssa. Näillä rauhoittavilla eleillä lemmikki pyrkii yleensä kertomaan, että se haluaa:

• välttää ristiriitoja sekä jännitteitä

• rakentaa rauhaa sekä luoda keskinäistä ymmärrystä.

Rauhoittavia signaaleja voi nähdä kosolti esimerkiksi koirien välisissä kohtaamistilanteissa: ne saattavat aloittaa jo kymmeniä metrejä ennen kohtaamista esimerkiksi huulten ja nenän lipomisen, maan nuuskimisen tai katseen kääntämisen poispäin vastaantulijasta. Koirat pyrkivät myös purkamaan ja välttämään tilanteita, jotka tuottavat niille esimerkiksi stressiä tai epävarmuutta käyttämällä rauhoittavia signaaleja.

Tunnistatko yleisimmät rauhoittavat signaalit?

• maan nuuhkiminen

• haukottelu

• pään ja katseen kääntäminen poispäin

• silmien siristely ja räpytteleminen

• huulien nuoleskelu ja kirsun lipominen

• hidasteleva liikkuminen

• ravistelu

• etutassun pitäminen ylhäällä

• istuminen tai maahanmeno

• hännän ”vispaaminen” alhaalla

• kyljen kääntäminen toista koiraa tai ihmistä kohti

• poispäin kääntyminen

• leikkiinkutsuasento (muualla kuin leikkitilanteessa)

• liehittely

• lähestyminen kaartaen.

Rauhoittavia signaaleja on valtava määrä yllä mainittujen lisäksi. Se minkälaista elekieltä lemmikki käyttää, riippuu usein koirayksilöstä, sen persoonasta ja sosiaalisista taidoista. Usein koirat, jotka eivät ajaudu helposti konflikteihin lajikumppaneidensa kanssa, ovat taitavia käyttämään monipuolisesti rauhoittavia signaaleja.

Jos koira käyttää rauhoittelevaa elekieltä omistajansa kanssa, sen kommunikaatioon on hyvä vastata käyttäytymällä itse rauhallisesti ja lempeästi. Näin voi vahvistaa keskinäistä sidettä ja osoittaa lemmikille, että sen viestintää ymmärretään. Tämä rentouttaa koiraa ja lisää sen turvallisuuden tunnetta.

Koiraihmisen käytöskoodisto

Ihminen voi myös käyttää rauhoittavia koiramaisia eleitä viestiessään tassukansalaisen kanssa. Katseen ja koko kehon kääntäminen sivuttain koiraan nähden, huulien nuolaisu, silmien siristäminen ja räpyttely, haukotteleminen, kyykkyasento tai istuminen ovat eleitä, jotka koira ymmärtää usein myös ihmisen viestimänä. Koiramaisen viestinnän aakkosia kannattaa kokeilla kotona: kun kaksijalkainen esimerkiksi istahtaa lattialle ja haukottelee leveästi, kiilaa karvakuono kainaloon välittömästi!

Taitava koiraihminen osaa käyttäytyä neutraalisti kohdatessaan vieraan koiran ja antaakin ujokuonon tulla tutustumaan omaehtoisesti sen sijaan, että pyrkisi ottamaan kontaktia lemmikkiin. Ihmisen neutraali käyttäytyminen luo koiralle turvaa ja usein rauhoittaa nopeasti myös kohtaamisesta riemastuneen tehotassun.

Kokeile tätä kun kohtaat koirakansalaisen:

• Seiso aluksi rennosti, pyri olemaan katsomatta tai huomioimatta koiraa sen suuremmin.

• Seuraavaksi voit kyykistyä kylki kuonolaiseen päin sekä pitää katsetta hieman viistosti poispäin koirasta. Haukottele ja huokaise syvään.

• Anna koiran lähestyä sinua oma-aloitteisesti. Jos lemmikki ei vaikuta ujolta, voit ojentaa kätesi haisteltavaksi kämmenpuoli alaspäin.

• Vierasta koiraa ei ole tarpeen koskettaa. Jos kuitenkin kosket, silitä kämmenen ulkosyrjällä rintakehää.

Usein tällainen ystävällinen, rauhallinen ja neutraali kohtaaminen rentouttaa koiran nopeasti. Edellä kuvailtu käytös vetoaa useimpiin muihinkin eläinlajeihin ja osoittaa ihmisen olevan vaaraton.

Kiintymystä vai konfliktien välttelyä?

Meille ihmisille on luontaista osoittaa kiintymystämme kietomalla kätemme rakkaidemme ympärille, halaamalla ja suukottamalla. Valitettavasti lajien väliset kiintymysten ilmaukset eivät kuitenkaan usein kohtaa: esimerkiksi suloinen kuva lapsesta rutistamassa koiraa voi näyttäytyä uudenlaisessa valossa, kun tunnet koirien elekieltä. Usein tilanteiden kärjistyminen, kuten koiran murahdus ihmiselle olisi mahdollista välttää, jos koiran kertomia hienovaraisempia viestejä ymmärrettäisiin.

Miksi koira murisee?

Jos meistä ihmisistä joskus tuntuu siltä, että keskustelukumppanillamme on vaikeuksia kuulla mitä sanomme, korotamme vaistomaisesti ääntämme. Volyymimme nousee myös silloin, kun joudumme ahtaalle, eli pelkoa tai voimakasta stressiä aiheuttavaan tilanteeseen, josta toden teolla haluamme pois, mutta emme pääse.

Myös koira toimii samalla logiikalla: jos se kokee, että sen hienovaraiset, rauhoittavat signaalit eivät kannata, se saattaa siirtyä käyttämään voimakkaampaa viestintää. Koiran elimistön valtaavat stressihormonit ja kynnys reagoida voimakkaasti madaltuu. Epävarma, kipeä tai pelokas koira nostaa siis ”volyymia” eli pyrkii kertomaan, että se haluaa pois vallitsevasta tilanteesta. Varoittavia signaaleja ei pidä ohittaa olankohautuksella, tai kuvitella inhimillistäen, että koira osoittaisi mieltään tai pyrkisi ”ottamaan johtajuutta”. Miksi ei?

Vaikka koira onkin viisas eläin, se on aivokapasiteettinsa puolesta kykenemätön niin monimutkaiseen ajatteluketjuun kuin mitä johtajuusteoria tai mielenosoittaminen vaatisi. Sen sijaan koiran käytöstä ohjaa aina jokin todellinen tunnetila, tarve tai joskus opittu käytösmalli.

Tunnistatko yleisimmät varoittavat signaalit?

• korvien luimistaminen päätä myöten

• kumea murina tai terävä kimakka haukahdus

• huulten nostaminen ja hampaiden näyttäminen

• eteenpäin nojaaminen, uhkaavat asennot

• tuijottaminen

• näykkiminen, pureminen

• jäykistelevä kehonkieli

• kyyristyminen alaspäin

• hännän painaminen jalkojen väliin

• poispäin vetäytyminen.

Jos lemmikki joutuu käyttämään yllä mainittuja signaaleja, se on ajettu aivan liian vaativaan tilanteeseen, josta sen pitää välittömästi päästä pois tai voida purkaa tilanne muuten rauhallisesti. Jos näin ei toimita, koira todennäköisesti viimeisenä keinonaan puolustautuu puremalla – ja kovaa. Vaikka koira ei purisikaan, se kokee voimakasta ahdistusta, jota varmasti yksikään lemmikinomistaja ei halua ystävälleen aiheuttaa.

Kun syy on selvitetty, voidaan koiran tunnetiloja ja käytösmalleja muuttaa positiivisen koulutuksen keinoin. Näin koirasta tulee rennompi ja annat sille uusia myönteisiä selviytymismalleja erilaisiin tilanteisiin. Kouluttamiseen on suositeltavaa hakea apua ammattiinsa koulutetuilta eläintenkouluttajilta. Yhteystiedot löytyvät keskitetysti Suomen eläintenkouluttajat ry:n internetsivustolta. Kaikki Mustin ja Mirrin kouluttajat ovat ammattilaisia, ja tekevät työtään yksinomaan positiivisin metodein.

Älä jätä koiran viestejä huomiotta

Jos koiran viestintä jätetään huomiotta, tai sitä jopa rankaistaan tärkeiden eleiden ja signaalien käyttämisestä, saattaa lemmikki jatkossa jättää hienovireisemmän kommunikaationväliin ja siirtyä ahdistavassa tilanteessa suoraan itsepuolustukseen, kuten puremiseen. Näin koirasta on tehty ihmisen toimesta arvaamaton. Koiran epävarmuutta ei kannata missään olosuhteissa ruokkia rankaisemalla sitä viestinnästä: koiran elekieli ja signaalit ovat kuin piipittävä palovaroitin, joka kertoo, että liekit ovat leimahtamaisillaan. 

Leikissä viestinnän rajat joustavat

Kun toisilleen tutut koirat kohtaavat ja ryntäävät iloiseen leikkiin, voi nähdä aivan poikkeuksellista viestintää. Leikin tiimellyksessä elekieltä eivät sido samat säännöt kuin muissa tilanteissa: paimenkoira saattaa vaania, tuijottaa toista ja hetkessä ampaista hurjaa vauhtia koirakaveriaan kohti. Terrierit tempautuvat hurjasti äristen hetkessä hillittömään painiin. Kaikki tämä kuuluu leikin henkeen ja tutut koirat ymmärtävät toistensa signaaleja mainiosti!

Toisaalta jos samat käytökset ja elekieli siirretään tilanteeseen, jossa toisilleen tuntemattomat koirat kohtaavat (ehkäpä vielä kytkettyinä), olisivat edellä mainitut signaalit paitsi epäkohteliaita myös hyvin provosoivia.

Epäkohteliasta käytöstä olosuhteiden pakosta

Terveet, pentuna hyvin sosiaalistetut koirat, joilla on lajitovereistaan mukavia kokemuksia, osaavat yleensä viestiä hyvin toistensa kanssa vapaana ollessaan. Ihmisten maailman säännöt kuitenkin aiheuttavat signaaliherkille koirille haasteita.

Kun koira kytketään lyhyeen taluttimeen, sen luontainen tapa viestiä estyy. Kapeat jalkakäytävät pakottavat kytketyt koirayksilöt lähestymään toisiaan kohtisuoraan. Luontainen ja kohtelias tapa olisi tehdä laaja kaarros toisen ohi. Mikäli toiseen haluttaisiin tutustua, koirayksilöt esittäisivät aluksi rauhoittavia signaaleja, ”puhuisivat koiraa”.

Kokeile tätä: anna koirallesi tilaa olla kohtelias

Kun kävelyllä tulee vastaan vieras koira, kokeile ottaa siihen etäisyyttä reilusti ennen kohtaamista kaartamalla koirasi kanssa vaikka toiselle puolelle ajorataa. Pidä talutin mahdollisuuksien mukaan löysällä. Varmista kuitenkin, että koirasi ei pääse singahtamaan toista koiraa kohti. Usein reilu välimatka toiseen koiraan tarjoaa molemmille mahdollisuuden käyttää rauhoittavia signaaleja ja ehkäisee remmirähinää!

Kokeile tätä: vahvista koirasi rauhoittavia signaaleja

• Pudottele maahan makupaloja. Kun koirasi etsii ja syö niitä, näyttää tämä vastaantulevasta koirasta siltä kuin toinen haistelisi maata.

• Pyydä koiraasi istumaan toisen koiran tullessa vastaan ja palkitse sitä. Istuminen rauhoittaa paitsi vastaantulevaa myös omaa koiraasi.

• Tee laaja kaarros ohitustilanteessa, vältä kävelemistä kohtisuoraan. Ohita vieras koira aina reilun etäisyyden päästä.

• Älä anna koirasi heittäytyä maahan tuijottamaan vastaantulevaa koiraa tai hyökätä sitä kohti. 
  

Ymmärtävätkö kaikki koirat toistensa elekieltä?

Pentuaikana hyvin sosiaalistetut koirat ymmärtävät usein erinäköisten koirien viestintää. Jos koira ei ole tottunut esimerkiksi kippurahäntäisiin tai lyhytkuonoisiin yksilöihin, voi niiden elekielen ymmärtäminen olla lemmikille haastavaa. Koiran kielitaitoa voi harjaannuttaa antamalla sen tutustua omalla tahdillaan kaiken rotuisiin, ystävällisiin yksilöihin. Yhteiset kävelylenkit tarjoavat tähän usein oivan tilaisuuden.

Tunnetko koirasi persoonallisuuden?

Omistajan on tärkeää tiedostaa, että jokainen koira on oma upea yksilönsä. Toiset ovat vilkkaita, toiset ujoja, toiset ovat luontaisesti sosiaalisempia kuin toiset. On olemassa myös koirapersoonia, jotka eivät vain yksinkertaisesti pidä toisista koirista. Ne eivät halua tervehtiä toisia, eivätkä pidä koirapuistoista – vaikka omistaja pitäisikin. Koiran luonnetta on tärkeää kunnioittaa ja antaa sille mahdollisuus elää hänen käpälyydelleen sopivaa elämää.

Koska lenkkipolulla vastaantulevan koiran yksilöllistä luonnetta on mahdotonta tietää, on kohteliasta aina kysyä omistajalta lupaa tervehtimiseen ennen kuin päästää oman karvakuononsa toisen koiran luokse. Koirat ovat kohteliaita eläimiä ja kunnioittavat toistensa tilaa – annetaan lemmikeillemme mahdollisuus käyttäytyä koiramaisesti!

Hyvinvoiva koira on iloinen koira!

Koiran elämänlaatuun vaikuttavat monet asiat, kuten hyvä terveys, sopiva ravinto, mielekäs liikunta, leikki, lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteuttaminen ja turvaa sekä iloa tuovat sosiaaliset suhteet. Kun koira kokee, että sen kommunikaatiota ymmärretään ja se ”tulee kuulluksi”, sen hyvinvointi kasvaa vielä merkittävästi lisää.

Tunnistatko yleisimmät ilosta kertovat eleet?

• Koira heiluttaa rennosti luonnollisessa asennossa olevaa häntää. Alhaalla vispaava häntä tai ylös töröttävä, tikkusuorasti vipattava häntä ei ole rennon kuonokaverin merkki.

• Korvat ovat tyvestä kohollaan (luppakorvat) tai hieman kiertyneet rennon viistosti sivuun (pystykorvat). Alas päätä myöten painuneet tai tiukasti eteen suuntautuneet korvat eivät kieli ilosta.

• Suu on usein hieman avoinna, kieli saattaa roikkua rennosti, koira saattaa näyttää jopa hymyilevältä rodusta riippuen. Kireät suupielet taas kertovat usein jännittyneisyydestä.

• Keho on elastinen ja liikkuu rennosti rotutyypillisellä tavalla koiran ollessa hyväntuulinen. Iloinen koira ei seiso tai liikuskele jäykästi ja hidastellen.

• Ilme on avoin, silmät ja katse kirkas. Laajentunut katse tai pälyilevät silmät kertovat usein epävarmuudesta.

Se miltä ilo näyttää, riippuu aina valtavasti paitsi koiran rodusta myös yksilöstä! Tärkeää on tarkkailla koiran kommunikaatiota kokonaisuutena.

Lopuksi

Ihmiset ja eläimet voivat viestiä saumattomasti ja monipuolisesti toistensa kanssa. Tämä ymmärrys ei synny hetkessä eikä automaattisesti, vaan sitä on kehitettävä kuin mitä tahansa kieltä. Elämää muuttava kielenopiskelu kannattaa aloittaa omasta lemmikistä: tarkkaile sitä, kuuntele sitä ja astu sisään täysin uuteen maailmaan!

Haluatko lisää tietoa aiheesta? Suosittelemme kirjaa: Rauhoittavat signaalit (Turid Rugaas)