Siperianhusky (siberian husky) kantaa karvaisissa kuorissaan työkoiran perimää. Koiravaljakoita on käytetty historian saatossa kalastajien ja metsästäjien kulkuvälineinä sekä viranomaisten ”ajoneuvoina” vaikeakulkuisissa olosuhteissa. Husky on edelleen ennen kaikkea veto- ja rekikoira. Se tarvitsee rotutyypillistä toimintaa ja koirakavereita voidakseen hyvin.
Muuta: Rotu on jakautunut näyttely- ja käyttölinjaisiin koiriin, joiden ulkomuodossa ja ominaisuuksissa on eroja.
Käyttölinjainen siperianhusky on väsymätön puurtaja. Se sopii aktiiviselle ja intohimoiselle valjakkoajoharrastajalle tai elämäntaparetkeilijälle. Huskyn liikunnan- ja toiminnan tarve on suurempi kuin keskivertokoiran. Lisäksi onnellinen husky tarvitsee rinnalleen karvaisen lajikumppanin tai mieluusti kokonaisen lauman. Jos lumettomassa ruuhka-Suomessa asuva kaksijalkainen haluaa siperianhuskyn, voi kuonolaisen kanssa harrastaa esimerkiksi kickbikea tai canicrossia, jotta hänen käpälyytensä saa toteuttaa sisäänrakennettua tarvetta juosta ja vetää. Koiraurheilulajeihin, kuten toko, agility tai palveluskoiralajit, husky ei ole kaikkein ilmeisin valinta. Sen motivoiminen voi aiheuttaa harmaita kuonokarvoja, eikä arktinen hukka jaksa useita toistoja.
Sopisiko joku toinen rotu sinulle paremmin? Tutustu tähän sivuun.
Rotu on arjessa ystävällinen, lempeä ja sosiaalinen. Tuntemattomiin ihmisiin husky rakastuu harvoin ensitreffeillä ja suhtautuu vieraisiin viileän pidättyväisesti. Moni yksilö ottaa heipat jäneksen ja naapurin kissin perään ennen kuin omistaja ehtii kissaa sanoa. Huskya ei voi yleensä pitää irti, karkaamisvaara on todellinen. Siperianhusky on pakkasta kestävä arktinen rotu, joka nauttii ympäristön tarkkailusta ja ulkoilmaelämästä laumansa kera. Sisätiloissa asuminen vaikuttaa kuitenkin koiran pohjavillaan ja sitä kautta kylmänkestävyyteen: lieden lämmössä elelevää kuonolaista ei tulisi jättää yhtäkkiä pakkasen armoille. Rodulla on riemunkirjava tapa äännellä ja se ilahduttaa ikiomaa perhettä ja naapurustoa ölisemällä, ulvomalla ja haukahtelemalla.
Näyttelylinjainen husky poikkeaa käyttölinjaisesta rotutoverista käytökseltään ja ulkomuodoltaan. Se on monella tapaa seurakoiramaisempi, eikä se ole niin työorientoitunut. Geenit ohjaavat aina koirayksilöä, ja siitä syystä niin käyttö-kuin näyttelylinjaisissakin koirissa on aina myös yksilöllisiä eroja.
Epätieteellisen tutkimuksen mukaan huskyn omistaja on liikunnallinen ja säänkestävä ulkoilmaihminen tai safariyrittäjä. Tämä ihmistyyppi nauttii yksinäisyydestä, mutta saattaa äityä yllättäen hyvinkin puheliaaksi. Huskyn huoltaja hurmaantuu vauhdista, käyttää pilkkihaalaria päivittäispukunaan ja omistaa kolmetoista paria suksia.
Rodulla tavataan jonkin verran mm. epilepsiaa, harmaakaihia, glaukoomaa, spondyloosia ja eosinofiilista bronkopneumoniaa, joka on keuhkojen ja keuhkoputkien sairaus. Rotu ei kuulu ns. PEVISA-ohjelmaan, eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan. Huskyn luonteen haasteina on ääniherkkyys ja arkuus, jotka ovat pitkälti perinnöllisiä asioita. Ennen koiran hankkimista suosittelemme lämpimästi tutustumista siperianhuskyn rotukohtaiseen jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO), josta löytyy kattavasti tärkeää tietoa mm. rodun terveydestä.
Huskylle sopiva ruokinta riippuu koiran käyttötarkoituksesta. Jos korpikuusien kuningas toimii rekikoirana, siltä vaaditaan erityistä kestävyyttä ja sen tulee saada riittävästi energiaa ruoastaan. Käyttökoiran ruokintaan vaikuttaa myös se, eletäänkö kiivainta työ- vai lepokautta. Ruoan on hyvä sisältää runsaasti lihaa, energiankulutukseen sopeutettu määrä rasvaa, kuituja sekä välttämättömät vitamiinit ja kivennäisaineet. Huskyn voi ruokkia joko laadukkaalla raakaruoalla tai käyttää ikä- ja aktiivisuustasoon sopivaa kuivaruokaa.
Löydät saatavilla olevat pentueet esimerkiksi hankikoira.fi-sivustolta. Suosittelemme vierailemaan myös rotuyhdistyksen internet-sivuilla. Lisäksi voit tutkia kasvattajien koirien sukutauluja sekä mm. terveys- ja kilpailutuloksia Kennelliiton Jalostustietojärjestelmästä. On hyvä huomioida, että rodun kasvattajilla saattaa olla eri painopisteitä jalostustyössään. Jotkut vaalivat alkuperäisiä käyttöominaisuuksia, kun taas toiset pitävät kasvatustyönsä painopisteenä seurakoiramaisuutta ja säkenöivää ulkomuotoa. Jos päädyt huolellisen selvitystyön tuloksena huskyn omistajaksi, olet tehnyt oivan valinnan. Huomioithan, että pikkupiraijan ensimmäinen elinvuosi on monella tavalla ratkaiseva.
Muistathan sosiaalistaa pentuasi runsaasti ennen 12 viikon ikää. Koiranpentuoppaan ja ohjeet löydät täältä.
Eläinkouluttajan täsmävinkit siperianhuskyn pennun omistajalle:
Rauhoittuminen: Huskyn toimintatarmo voi joskus lähteä lapasesta. Kiinnitä siksi pienen pakkasukon kouluttamisessa erityistä huomiota rauhoittumisen harjoitteluun. Ohjeet rauhoittumisen harjoitteluun löydät täältä.
Yksinolo: Koska husky on laumakoira, voi yksin kotiin jääminen olla ihan hirmu jänskää. Opeta siksi heti koirantaimesta pitäen pennulle yksin jäämisen tärkeä taito. Ohjeet yksinolon harjoitteluun löydät täältä.
Varoituksen sana: Vaikka huskylle olisi pentuna opetettu yksinjäämisen taito, koira voi kärsiä aikuisiässä eroahdistuksesta. Siperianhusky on laumakoira ja tarvitsee lajikumppaneita voidakseen hyvin.
P.S. Huomioithan, että jokaisen koirarodun sisällä on suurta vaihtelua yksilön käyttäytymisessä ja terveydessä.
Harkitsetko pikkuisen pennun ottamista, vai joko sinulla on koiraystävä? Kokosimme yhteen ja samaan paikkaan kaiken, mitä karvakuonosi tarvitsee! Liity helposti myös Mustin ja Mirrin Kaveriksi, eli kanta-asiakkaaksi. Vouh, mitä elämää.