Pitäisikö narttuni saada pentuja?

On suuri etu, jos olet hankkinut nartullesi tuloksia kilpailuista tai näyttelyistä. Se nostaa pentujen arvoa, ja paljastaa myös mahdolliset rodulle epätyypilliset ominaisuudet koirassasi. Jälkimmäinen on erityisen merkityksellistä käyttöroduissa, joissa nartun käyttö jalostukseen voi vaikuttaa rodun ainutlaatuisiin ominaisuuksiin.

Vastuullinen kasvattaminen

Ennen astutusta ja pentuja nartun on oltava erinomaisessa kunnossa. Raskaus ja pentueen hoitaminen on sille suuri fyysinen stressi. Jotta se jaksaisi urakkansa ja palautuisi, ja jotta raskaus ja synnytys olisivat sille mahdollisimman helppoja, hyvä yleiskunto on ehdottoman tärkeää.

Joissakin roduissa on kohonnut perinnöllisten sairauksien ja vikojen riski, ja ne saattavat aiheuttaa yksilöille suurtakin kärsimystä. Siksi monessa rodussa on erityisiä terveysprojekteja ja terveystutkimusvaatimuksia jalostusyksilöiden fyysisten ja henkisten ominaisuuksien kartoittamiseksi. Pidä huolta, että olet niistä tietoinen ja testaa narttusi ennen kuin edes suunnittelet pentujen teettämistä.

Ensimmäinen kysymys ennen astutuspäätöstä on: täyttääkö narttusi rotumääritelmän vaatimukset? Selvitä myös mitä sen sukutaulu pitää sisällään, onko esivanhemmilla ja sukulaisilla todettu allergioita, sairauksia tai vikoja, jotka pitää ottaa huomioon jalostuspäätöksessä. Vaikka narttusi olisi itse terve, sen perimässä saattaa piillä ongelmia, joilla on riski ilmetä tulevissa sukupolvissa.

On tärkeä muistaa myös nartun ja sen sukulaisten luonteisiin liittyvät asiat, ne ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä kuin fyysiset ominaisuudet. Riippumatta rodun käyttötarkoituksesta, koiran on pystyttävä toimimaan yhteiskunnan osana ja kodin päivittäisessä arjessa aiheuttamatta vaaraa ihmisille tai muille eläimille. On olemassa testejä, joihin narttusi voi osallistua vaikka rodussasi ei sellaisia edellytettäisikään. Niihin osallistuminen antaa sinulle koirastasi hyödyllistä tietoa – vielä parempi, jos sen sukulaisilla on testituloksia, joiden avulla saat yleiskuvan. Olemme kaikki viime vuosina lukeneet surullisia lehtijuttuja, joissa vilisee termejä vaarallinen koira, taistelukoira, tappajakoira… Yhteiskunnan toleranssi aggressiivista käytöstä kohtaan laskee jatkuvasti. Toisaalta esimerkiksi aran koiran kanssa eläminen voi olla omistajille hyvinkin ahdistavaa, koirasta itsestään puhumattakaan.

Jalostuspäätöksen tekeminen

On muutama kysymys, jotka vastuulliseksi kasvattajaksi aikovan pitäisi rehellisesti kysyä itseltään. ”Koirani on ihana ja suloinen ja kaunis, mutta onko se sopiva jalostuskäyttöön?” ja ”Ovatko juuri tämä narttu ja tämä uros hyvä yhdistelmä?” Älä edistä suunnitelmiasi, jos sinulla ei ole selkeää vastauksia näihin. Ilmeinen lähtökohta on aina se, että jalostukseen ei käytetä koiria, joilla on jokin sairaus tai vika, tai jotka ovat liian läheistä sukua toisilleen.

Kun olet kartalla koirasi ja sen sukulinjojen terveysasioista, voit ryhtyä hommiin. Osallistu kaikkiin rotuyhdistyksen tapahtumiin, käy treeneissä, kokeissa ja näyttelyissä, niin saat hyvän yleiskuvan rodun tilanteesta ja sen vahvuuksista ja heikkouksista. Samalla voit haistella potentiaalisia uroksia ja ottaa selvää niiden taustoista. Jos rotusi rekisteröidään Kennelliittoon voit käyttää tiedonhakuun sen digitaalista KoiraNet-tietokantaa ja jopa rakentaa testisukutauluja.

Tulet törmäämään kysymyksiin mm. pennunostajien taholta, ja sinulla kannattaa olla hyvät valmiudet vastata niihin. Mikä sai sinut käyttämään jalostukseen koiraa, jolla on huonot lonkat? Oletko valmis kertomaan pennunostajille, että koiran taustoissa on allergiaa tai epilepsiaa? Tai että pennun vanhemmat ovat lähisukulaisia? Tee jalostusvalinnat niin, että voit seistä niiden takana.

Mitä laki sanoo?

Useat lait, asetukset ja ohjeet ovat erityisen tärkeitä kasvattajille ja sellaiseksi aikoville. Tärkeimpiä ovat Laki eläinten hyvinvoinnista (ent. Eläinsuojelulaki) ja Ruokaviraston ohjeet eläintenpitoon. Kennelliitolla ja rotujärjestöillä on omat ohjeensa, jotka sinun tulisi tuntea. Tutustu esimerkiksi Kennelliiton tuoreimpiin rekisteröintisääntöihin ja -ohjeisiin. Rotujärjestölläsi saattaa olla huomattavasti tiukemmat suositukset, usein hyvästä syystä. Tutustu niihinkin.

Nyrkkisääntönä on, että jalostukseen käytettävän nartun tulee olla vähintään 18 kk ja enintään 8 vuoden ikäinen, terve ja sen edellisestä pentueesta on mielellään yli vuosi. Jalostusyhdistelmä ei saa periyttää sairauksia tai vikoja tai muita ominaisuuksia, jotka voivat aiheuttaa jälkikasvulle kärsimystä. Pelokkaita tai aggressiivisia koiria ei saa käyttää jalostukseen. Koiria, jotka eivät lisäänny luonnollisesti, ei tule käyttää jalostukseen.