Kissan elekieli - kiintyvätkö kissat paikkaan ihmisten sijaan?

Kissat ovat tunnetusti hyvin reviiritietoisia eläimiä, ja yhä vieläkin kuulee puhuttavan, että ne kiintyisivät ennemminkin paikkoihin kuin omistajiinsa. Monet kissanomistajat tyrmäävät tällaiset väitteet heti alkuunsa – eivätkä suotta, sillä vaikka esimerkiksi koirien tunne-elämää on vielä toistaiseksi tutkittu enemmän kuin kissojen, ovat hiljattain myös kissat onnistuneet kietomaan monet tutkijat tassujensa ympärille.

Eläinten tunteita on tutkittu mm. vertailemalla niiden aivoja ihmisaivoihin. Kaikkien nisäkkäiden aivojen rakenteessa on paljon samankaltaisuuksia, mukaan lukien ne alueet, jotka liittyvät tunteisiin. Tutkimuksissa on todettu, että kissat tuntevat esimerkiksi sellaisia meille jokaiselle tuttuja tunteita kuten ilo, suru, pelko, viha ja uteliaisuus. Miksipä eivät siis myös rakkautta tai kiintymystä ihmiseen?

Kissa on mainettaan sosiaalisempi

Tutkimukset ovat todellakin osoittaneet, että myös kissat kiintyvät erittäin vahvasti omistajiinsa. Kiintymyksen lujuus riippuu paljon siitä, kuinka paljon hyviä kokemuksia ihmisistä kissa on saanut pentuaikanaan, mutta myös siitä, kuinka paljon sen kanssa ylipäätään vietetään aikaa. Kissan kiintymys vaatii luottamusta, ja luottamus syntyy, kun kissaa kohtaan on reilu ja johdonmukainen. Ja tottahan tie useimpien kissojen sydämiin vie myös herkkupalojen ja hellimisen kautta.

Kissan tapa käyttäytyä omistajansa seurassa on hyvin samantapaista kuin kissanpennun käytös emonsa kanssa. Tästä hyvä esimerkki on kissojen naukuminen. Kissanpennut naukuvat emolleen, kun ne haluavat jotain. Aikuiset kissat naukuvat vain harvoin toisilleen, mutta omistajaltaan ne osaavat kovaäänisestikin vaatia esimerkiksi ruokaa ja huomiota. Vielä mielenkiintoisempaa tästä tekee, että kissojen naukumisäänille ei ole universaalia standardia, vaan jokainen kissa naukuu omistajalleen omalla tavallaan.

Rakkautta yli lajirajojen

Ymmärtävätkö kissat sitten, mitä tarkoittavat ihmisen sille jakelemat hellyydenosoitukset, kuten halailu ja suukottaminen? Kosketus on yleensä ihmisrakkaalle kissalle miellyttävä asia, joten sellainen kissa osaa varmasti tiettyyn pisteeseen asti arvostaa myös halailemista ja suukottamista. Jos kissaansa suukottaa, kannattaa se tehdä kissan otsaan tai päälaelle, sillä ne ovat herkkiä alueita, joiden koskettamisesta kissat yleensä muutenkin pitävät.

Kissankielinen vastine halailulle on oikeastaan kaikenlainen puskeminen ja tassuilla leipominen. Kissa voi kiehnätä itseään omistajaansa vasten, jopa kietoa häntänsä tämän käden tai jalan ympärille. Kyse voi olla vain ystävällisestä tervehdyksestä, mutta osasyy tällaiselle käytökselle on myös hajujen vaihtaminen. Kissalla on mm. suupielissään rauhaset, joilla se levittää meille ihmisille hajutonta, mutta itselleen turvallisuuden tunnetta tuovaa feromonia ympäristöönsä. Voisi sanoa, että se merkkaa puskemalla myös ihmisen omakseen.

Toinen hyvin yleinen ja kissojen kielellä erittäin ystävällinen ele on silmien sulkeminen. Kissat kokevat tuijottamisen usein epämiellyttäväksi, mutta kun kissaa katsoessaan muistaa räpytellä korostuneen hitaasti silmiään, kissa usein tekee vuorostaan saman. Tämä on kissan kielellä yleinen luottamuksen merkki. Harvinaisempi, mutta erittäin suuri luottamuksen osoitus on, kun kissa kiepsahtaa ihmisen eteen selälleen, puhumattakaan niistä hetkistä, kun se rentoutuu omistajansa sylissä. Läheisyys on kissoillekin tärkeää, mutta sen tulee olla vapaaehtoista ja tapahtua kissan ehdoilla.

Kissojen eleitä ja käyttäytymistä pidetään ehkä yleensä vaikeampana tulkita kuin koiran, ja kissat tulevat kovin usein väärinymmärretyiksi. Yhtenä syynä on varmastikin se, että kissan elekieli vain on niin hyvin hienovaraista. Kun sitä harjaantuu lukemaan, saattaa yllättyä siitä, kuinka paljon kissatkin meille kiintymyksestään viestittävät. Ne tekevät sen vain omalla, kissamaisen hienostuneella tavallaan.