Koiranpennun hihnakäytös

Kun koira oppii koulutuksen edetessä kulkemaan vetämättä hihnassa, sen kanssa on nautinnollista ulkoilla. Talutin tiukalla sinkoileva katujyrä taas kärsii usein vetämisen aiheuttamista lihaskivuista. Lisäksi kulkeminen ei ole turvallista erityisesti taajama-alueilla, koiran perushallinnan puuttuessa. Hyvän hihnakäytöksen pohja luodaan nyt, mutta miten?

Lähellä pysyminen kannattaa

Hihnaharjoittelu aloitetaan aina sisätiloissa ja arvaatkos mitä; kokonaan ilman talutinta! Aluksi pentua kannustetaan pysymään lähelläsi palkitsemalla sitä makupaloilla. Sen annetaan liikuskella huoneessa vapaasti, mutta vain vierelläsi pysyessä se saa herkkuja ja kehuja. Koirat oppivat usein pikavauhtia, että lähellesi kannattaa hakeutua. Kun pentu pysyy hetken vierelläsi, ota askel ja kutsu pentu mukaasi. Yleensä pentu lähtee luontaisesti liikkeeseen mukaan. Palkitse heti ja toista harjoitusta. Muista pitää välillä taukoja.

Kun koira alkaa reagoida itsenäisesti liikkeeseesi, lähtien siihen mukaan, voit alkaa vaihdella ottamiesi askelten määrää ja tempoa: Ota välillä yksi askel hitaasti ja palkitse, välillä kolme ripeää askelta ja palkitse, sitten kaksi, viisi jne. Näin pidät viikarin varpaillaan eikä se opi ennakoimaan, milloin palkkio tulee.

Lisätään talutin

Kun pentu kulkee vierelläsi sisätiloissa jo useamman askeleen ilman hihnaa, voit seuraavaksi kytkeä sen tavallisista valjaista tai kuristamattomasta pannasta taluttimeen. Lähde sitten liikkeelle ja kutsu pentu mukaasi, aivan kuten teit ilman talutintakin. Jos pentu alkaa yhtäkkiä pyrkiä hihna kireällä poispäin sinusta, odota, että se lakkaa kiskomasta ja katsahtaa sinuun. Löysää itse samalla hetkellä talutinta ja palkitse pentu heti makupalalla. Kutsu välittömästi tämän jälkeen tehotassu mukaasi, ota askel tai pari ja palkitse.

Helpota harjoitusta ulkona

Kun pentu kulkee hienosti hihnassa sisällä, on aika siirtyä pihalle harjoittelemaan. Etsi kuonolaiselle tuttu, mahdollisimman rauhallinen ympäristö, jossa on vain vähän häiriöitä. Pidä harjoitukset aluksi lyhyinä ja nopeatempoisina, pennun keskittymiskyky on vielä erityisvilkkaan hamsterin luokkaa.

Ulkona harjoitteleminen on pennulle ihan uusi asia. Vaikka hauva osasi homman hienosti kotona, helpota harjoitusta aina uudessa ympäristössä. Aloita palkitsemalla koiraasi lähellä pysymisestä ja etene harjoituksessa samalla tavoin, miten etenit sisätiloissa. Tällainen koulutustapa mahdollistaa tiheän palkitsemisen, joka taas nopeuttaa pennun oppimista. Liian vaikeaksi asetettu vaatimustaso turhauttaa koiran lisäksi omistajan.

Suurinta osaa koiranpennuista joudutaan ulkoiluttamaan kytkettyinä turvallisuussyistä, vaikka hihnaharjoittelu on vielä kesken. Tällöin on ensiarvoisen tärkeää muistaa, että pentua ei tulisi koskaan päästää etenemään sen vetäessä – edes pikapissalla. Jos viikari vikuroi hihna kireällä joka suuntaan, odota, että se lakkaa kiskomasta ja katsahtaa sinuun. Löysää tuolloin hihnaa, palkitse pentu välittömästi superherkulla ja kutsu se mukaasi. Lähde ripeästi liikkeelle ja palkitse uudelleen siitä, että pentu pysyy lähelläsi, eikä singahda sivultasi. Pennulle voi hankkia pitkähkön liinan pissalenkkejä varten, jolloin se ei pääse vetämään ja hihnaharjoittelu ei muutu epäjohdonmukaiseksi koiralle.

Kauniisti kulkeminen taluttimessa on aina työvoitto. Se vaatii paljon kärsivällisyyttä ja itsehillintää omistajalta. Johdonmukainen työ kuitenkin kantaa hedelmää ja tiedossa on lukuisia leppoisia lenkkejä.