Koirahiihto on vauhdikas talvilaji

Kenelle koirahiihto eli valjakkohiihto sopii?

Koirahiihto on hyvää kuntoilua sekä omistajalle että kaikille koirille, joilla on mahdollisuus pysyä hiihtäjän vauhdissa. Omaksi iloksi voi siis hiihdellä kuka vain, kunhan menee molempien kunnon ja kykyjen mukaan. Koiran ei tarvitse erityisesti vetää hiihtäjää, pääasia että yhteinen tahti löytyy. Jos taas mielii kilpaladuille asti, olisi koiran hyvä olla riittävän iso ja sekä meno- että vetohaluinen. Toivottavia ominaisuuksia valjakkohiihtokoiralle ovat sosiaalisuus ja juoksemisen into. Laji kysyy koiralta myös kohtuullisesti lihaskuntoa, jos reitit yhtään pitenevät.

Milloin voi aloittaa?

Ladulle voi lähteä heti kun koira on kasvanut täyteen kokoonsa ja sillä on perustottelevaisuus hallussa. Alussa kannattaa harjoitella hitaasti ja rauhassa, jotta into pysyy yllä – erityisesti jos haluat kannustaa koiraasi vetämään sinua. Varaa aikaa valjaisiin opetteluun ja harjoitelkaa etikettiä muiden koirien ja ladunkäyttäjien kanssa kohdattaessa. Vetämisen harjoittelu kannattaa aloittaa vaikka muutaman kymmenen metrin matkasta. Varatkaa maaliin kunnon palkka: namia, lelu tai suosikki-ihminen. Lumettomana aikana hyvää treeniä myös koirahiihtoa ajatellen on koirajuoksu.

Mitä koiralle pitää opettaa?

Perusohjeita ovat liikkeellelähtö, kääntyminen oikealle ja vasemmalle sekä pysähtyminen. Erityisesti pysähtymistä on hyvä treenata ensin ”kuivaharjoitteluna”, koska maastohiihtosuksilla ei juurikaan pysty jarruttamaan. Ohittamisten olisi hyvä sujua suuremmitta seremonioitta. Hyvää kommunikointiyhteyttä sinun ja koiran välillä kannattaa treenata aina kun mahdollista. Mitä herkemmällä korvalla koira sinua kuuntelee, sitä turvallisemmin mielin uskallatte myös esimerkiksi haastavampiin maastoihin, risteyksiin ja suosituille laduille.

Tarvittaessa kannattaa varata aika koirankouluttajalle, jonka kanssa voi harjoitella suuntia, taukoja, pysähtymistä, ohituksia, valjaisiin pukeutumista sekä ratkoa ongelmia, joita on tullut eteen.

Millaiset varusteet tarvitsen?

Itsellesi tarvitset vetovyön ja koiralle vetovaljaat, sekä väliin joustavan vetohihnan. Ihmisen vetovyössä on yleensä jalkojen ympäri kiinnitettävät lenkit, jotka pitävät vyön ergonomisesti lantiolla ja estävät sitä nousemasta vyötärölle. Koiran vetovaljaassa on huomioitu lihasten liikeradat ja hengityksen tarvitsema väljyys. Valjaan vetopiste on takana, joten koira voi halutessanne kunnolla hyödyntää lihasvoimansa vetämiseen. Joustava 2-3 metrinen vetonaru ehkäisee tasapainoa horjuttavia yllätyskiskaisuja molempiin suuntiin.

Varusteiden valinnassa kannattaa käyttää apuna Mustin ja Mirrin ammattitaitoisia myyjiä: liian ison tai pienen valjaan kanssa ei homma oikein luista. Varusteita löydät mm. täältä.

Koko ei ole este valjakkohiihdolle

Yksi tottunut koirahiihdon harrastaja on Mustin ja Mirrin toimistolta tuttu kääpiösnautseri Einari, joka on jo monena talvena lenkkeillyt emäntänsä kanssa koirahiihtoladuilla. Einarin emäntä harrastaa luisteluhiihtoa, ja karvapoika on aina valmis mukaan. Kaksikko ei tietenkään pyri kilpaladuille, vaan hiihtely on mukavasta harrastuksesta nauttimista. Menohaluinen nuorukainen ei kuitenkaan jää ladulla jalkoihin vaan pitää määrätietoisen urheilullista vauhtia yllä.

Laduilla on bongattu myös esimerkiksi mittelspitzejä, mäyräkoiria, pohjanpystykorvia ja irlanninterrierejä, joten useinkaan harrastus ei jää rodusta kiinni. Videollamme esiintyy emäntänsä kanssa sileäkarvainennoutaja Ebba, joka ikänsä vuoksi etenee nykyisin jo hieman maltillisempaa vauhtia, mutta nauttii edelleen harrastuksesta täysin siemauksin.

Muutama vinkki koiraladulle mieliville

• Kannattaa tehdä pissi- ja kakkakierros rauhassa ennen ladulle menoa, jottei hauskanpito keskeydy kyykistelyyn.

• Alku- ja loppuvenyttelyt ovat hyväksi myös koiralle.

• Varaa koiralle vettä ja vesikuppi mukaan, reipas liikunta tekee janoiseksi pakkasellakin.

Kilpailemisesta kiinnostuneille löytyy lisää tietoa Suomen Valjakkourheilijoiden liiton sivulta.