Burma

Burman alkuperä

Burmalla on rotuna poikkeuksellisen pitkä historia, jota tosin ei ihan tarkasti tunneta. Rodun kotimaa on nykyinen Myanmar, entinen Burma, jossa nämä kissat elivät 16 muun temppelikissarodun joukossa munkkien hoivissa. Tarinan mukaan amerikkalainen laivastolääkäri toi matkoiltaan burman mukanaan San Fanciscoon 1930-luvulla, jossa joukko tutkijoita ja kissankasvattajia alkoi tutkia länsimaiden ensimmäistä burmakissaa, joka ristittiin Wong Mauksi. Koska käytettävissä ei ollut ainuttakaan burmaurosta, astutettiin Wong Mau rodulla, joka ulkonäöltään eniten muistutti sitä – suklaanaamioisella siamilaisella. Tästä yhdistelmästä alkoi nykyisen burman rodunjalostus.

Millainen ihminen sopii burmalle?

Vietätkö mielelläsi aikaa kissan kanssa touhuten? Onko sinusta mukava ajatus, että kodissasi on enemmän kuin yksi kissa? Silloin voit olla hyvä ihminen sosiaaliselle ja hyväntuuliselle burmalle. Burma ei nimittäin viihdy yksin, eikä yleensä sovi ainoaksi kissaksi. Se tarvitsee kodin, jossa on paljon virikkeitä, kuten leluja, kiipeilypuita ja erilaista tekemistä. Jos olet suunnitellut hankkivasi kissan, joka viihtyy esimerkiksi työpäivien ajan yksin kotona, kannattaa katsella muita kissarotuja. Jos taas nautit yhteisistä leikeistä ja vaikka aktivointipelien ratkomisesta kissasi kanssa, voi burma olla sinulle mainio ystävä, joka ehkä mielellään lähtee kanssasi myös kävelylle valjaassa ja taluttimessa.

Burman ulkomuoto

Keskikoisena kissarotuna burma painaa yleensä n. 4–6 kg. Sillä on lyhyt, erittäin kiiltävä turkki, jossa ei ole pohjavillaa. Värin sävy on selässä tummempi ja vatsapuolella vaaleampi, ja kasvoissa on naamio, joka tosin ei ole yhtä selkeä kuin esimerkiksi siamilaisella. Vuosien varrella rotuun on jalostettu useita värivaihtoehtoja, mm. ruskea, suklaa, punainen, samppanja – jopa kilpikonnaväritys.

Burman luonne ja mentaliteetti

Burma on energinen kissarotu, jolla on eloisa, utelias ja valoisa persoonallisuus. Sosiaalisen luonteenlatunsa vuoksi se ei yleensä sovi ainoaksi kissaksi, vaan kaipaa kaveria seurakseen. Koska burma on täynnä toimintatarmoa, kannattaa varata sille mahdollisimman paljon sekä fyysistä että psyykkistä ajankulua: raapimapuita, leluja, aktivointipelejä, koulutus- ja leikkihetkiä ja mielellään valjasulkoilua, kun sää antaa myöten.

Sosiaalisena kissana burma soveltuu useimmiten loistavasti perhekissaksi: mitä enemmän leikittäjiä, sen parempi. On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki kissat ovat yksilöitä, eikä ole koskaan varmaa, että juuri sinun burmasi viihtyy lasten kanssa. Joka tapauksessa kissan hyvinvoinnista vastuussa olet sinä aikuisena.

Burman terveys

Kasvattajat seuraavat pienen rodun perinnöllistä terveyttä tarkasti, ja jalostuskissat testataan mm. neurologisen kertymäsairauden GM2 gangliosidoosin varalta.

Mitä pitäisi ottaa huomioon ennen burmanpennun hankkimista?

Monet rakastuvat rotuun suloisten kasvojen ja iloisen sosiaalisen luonteen vuoksi! Muista kuitenkin, että burma ei viihdy yksin ja tarvitsee paljon seuraa ja virikkeistämistä. Varmista että pennun myyjä on vastuullinen, rekisteröitynyt kasvattaja, jolta saat rekisteritodistuksen.