Tunnista koiran kipu

Koiran kipu – Oireet

Eläimen kroonista kipua voi olla erittäin haastavaa havaita, koska usein ainoa siitä viestivä asia on muutos lemmikin käyttäytymisessä. Se kuinka huomattavalla tavalla koira viestii kipua, on aina hyvin yksilöllistä sekä jossain määrin rotutyypillistä. Siihen vaikuttavat myös monet muuttuvat seikat, kuten kivun luonne ja koiran elämäntavat.

Tyypillisesti kipukäytös hiipii hiljalleen arkeen ja muuttaa eläinystävän toimintaa vähän kerrassaan. On siksi ihan tavallista, että käytösmuutoksiin ei edes huomata etsiä syytä vaan omistaja sopeutuu lemmikin muuttuneisiin toimintatapoihin pikkuhiljaa ja alkaa pitää niitä normaaleina.

Jos huomaat äkillisesti alkaneen kivun, saat nopeimman avun Mustin ja Mirrin etäeläinlääkäriltä, jonka vastaanotto on siellä missä on lähin verkkoyhteys.

Mistä tietää, että koiralla on kipuja?

Kivun oirekirjo on laaja ja hyvin yksilöllinen. Usein omistaja on lemmikkinsä paras asiantuntija ja avainasemassa kivun tunnistamisessa. Alla olevaan listaan on koottu yleisimpiä merkkejä koiran kivusta:

Liikkuminen

• liikuntahaluttomuus (ajoittain tai pysyvästi)

• haluttomuus hypätä

• kankea liikkuminen levon jälkeen

• kankeus pitkän lenkin jälkeen

• vaikeuksia nousta ylös tai mennä maahan

• vaikeuksia olla jossakin asennossa (esim. istua)

• haluttomuus käyttää jotakin askellajia (esim. ravi)

• ”pupuloikka”, eli takajaloilla tasajalkainen laukkaaminen

• venyttelyn lopettaminen

• ontuminen tai jäykkä tapa liikkua

• haluttomuus leikkiä toisten koirien tai ihmisen kanssa

• levottomuus, ylivire, vaikeudet rauhoittua

• liikkeiden huolimattomuus, esim. agility-rimojen pudottelu

• kyyristely  

• säpsähtely

Käytös

• käytöksen äkillinen tai asteittainen muuttuminen

• vetäytyminen omiin oloihin

• huomion hakeminen poikkeavalla tavalla

• nukkumisen lisääntyminen

• muutokset suhtautumisessa toisiin koiriin

• muutokset ruokahalussa tai juomistottumuksissa

• muutokset suhtautumisessa ihmisiin

• epäloogiset tai uudet pelkotilat

• muutokset sisäsiisteydessä

• aggressiivisuus, äreys

• reaktiivisuus

• ärsykekynnyksen madaltuminen

• käsittelyn välttely

• eroahdistuksen puhkeaminen

• kyvyttömyys oppia uusia asioita

Ulkoiset merkit

• jonkin kehonosan raapiminen, nuoleminen tai järsiminen

• muutokset karvapeitteessä, kiillottomuus, hilseily, takkuisuus

• läähättäminen levossa

• epänormaali ääntely, vinkuminen

Milloin lääkäriin?

Huomioithan, että koirallasi saattaa olla myös listasta poikkeavia kivusta kertovia oireita. Joskus kipu oireilee vain yhdellä tavalla, joskus merkkejä saattaa olla useita. Kivun syy tulisi aina selvittää eläinlääkärin toimesta, jotta sitä voidaan hoitaa mahdollisimman tehokkaasti.

Koiran kipua tulee hoitaa

Koira kokee kivuntunteen todennäköisesti samalla tavalla kuin me ihmiset. Jos olet itse kokenut joskus jatkuvaa jomottavaa, hakkaavaa, tykyttävää tai jyskyttävää kipua tiedät, kuinka se kiristää hermoja. Krooninen kipu on valtava stressin aiheuttaja ja elämänlaadun heikentäjä koiralle.

Kipua voidaan – ja sitä tulisi – hoitaa. Eläimen kivunlievitys on paitsi lääkkeellistä hoitoa myös kokonaisvaltaista elämän muokkaamista, jossa saatetaan tarvita muutoksia liikuntatottumuksiin, kehonhuoltoon, ruokintaan ja arkielämän yksilöllisiin haasteisiin. Nykyaikaiset kipulääkkeet ovat tehokkaita ja soveltuvat jatkuvaan käyttöön. Toisin kuin usein luullaan, ne eivät menetä tehoaan vaan saattavat pitää pitkäkestoisesti kivun poissa ja nostaa näin lemmikin elämänlaatua pysyvästi.

Eräs tavallinen tarina tassusankarin kivusta

Hyvään keski-ikään ehtinyt koirakaveri on aina lähtenyt häntä viidentenä käpälänä jokaiselle lenkille – satoi tai paistoi. Pikkuhiljaa kuonolainen alkaa kuitenkin kieltäytyä kävelyistä sadekeleillä. Pakkanenkaan ei oikein innosta, saati viheliäisen kylmä viima. Tämähän ei kaksijalkaista kohauta vaan ihminen vetäytyy ilomielin takaisin takkatulen ääreen. Koira kipuaa kainaloon.

Aikaa kuluu ja koira alkaa väistellä valjaitaan, kun pitäisi lähteä pihalle. Se pakenee sohvan alle ja näyttää lähestyvälle kädelle hampaitaan. Omistaja tulkitsee äreyden johtuvan jostain syystä valjaista ja vaihtaa ulkoiluvälineeksi kaulapannan. Ongelma on poistunut, panta päähän ja menoksi.

Kesä tulee, mutta koira jarruttelee jo kotiportin kohdalla, eikä halua useimpina päivinä lähteä kävelylle vaikka kesä kukkii ja kukoistaa. Omistaja turhautuu ja käskyttää koiraan liikettä. Ihmistään palvova kuonokansalainen köpöttelee aikansa, kunnes seuraavassa kadunkulmassa se pyörtää kodin suuntaan. Omistaja on neuvoton, mutta muistaa, että naapurin nartulla hormonitoiminta sai aikaan samansuuntaista käytöstä. Pöh, hormonit, sitä sen täytyy olla.

Syksy saapuu taas ja lemmikki vetäytyy vällyjen väliin makuuhuoneeseen yhä useammin. Kun koira nousee päiväuniltaan koulusta saapuvia lapsia vastaan, on se jäykkää ja työlästä. Kukaan ei vain ole näkemässä sitä. Lasten kaverit säntäävät koiran luokse ja heittäytyvät innosta kiljaisten lattialle koiran viereen. Ennen kuin tassutoveri edes itse tajuaa, se on näykännyt lasta, joka onnistui osumaan sen päivästä toiseen jomottavaan raajaan. Nousee äläkkä. Lapsi itkee, aikuiset ovat kauhuissaan ja koira pakenee hämmentyneenä paikalta.

Huolestunut omistaja istuu sohvalla ja pohtii: miksi kaikkia rakastava kuonokamu näykkäisi lasta? Hän avaa facebookin ja kirjoittaa kokemuksensa koirapalstalle. Parviäly kiihtyy illan aikana: ”Koira on ottanut johtajuuden” intoutuu ryhmä some-sankareita kilvan laulamaan. ”Vika on aina hihnan toisessa päässä!” ilmoittaa joku, jonka kuvakkeessa koreilee isoja, vakavan näköisiä koiria kapulat suussa. Ristiriitaiset ajatukset ja paha mieli vellovat omistajan mielessä.

Samalla pienet karvaiset käpälät kiilaavat omistajan kainaloon. Ihminen havahtuu ajatuksistaan ja katsoo rakasta ystäväänsä; sen tuttua ystävällistä katsetta, pientä mustaa kirsua ja kilometrejä taittaneita tassuja, ja jostain mielen sopukoista nousee pieni hiljainen ääni. Kipeä? Voisiko nelijalkainen perheenjäsen kärsiäkin kivuista? Hän alkaa katsella koiraansa uusin silmin ja palaset alkavat loksahdella kohdilleen. Omistaja tarrautuu puhelimeensa ja varaa ajan eläinlääkärille.

Seuraavalla viikolla eläinlääkäri toteaa röntgenkuvien perusteella lemmikin kärsivän jo pitkälle ehtineestä nivelrikosta. Koira saa kipulääkityksen ja nivelravinteet sekä ohjeistuksen kroonisen sairauden hoitoon.

Kuluva vuosi taittuu jälleen kevääseen. Lemmikin askel on kepeä. Päivittäinen kävelyretki lähimetsään hellii karvakaverin kehoa ja mieltä. Särky on kadonnut ja kuonolaisen ilo paistaa kirkkaammin kuin päivä. Omistaja on saanut rakkaan koiransa kipujen keskeltä takaisin.

Haluaisitko lukea koiran nivelrikosta? Klikkaa tästä.