Suurin osa meistä haluaa vilpittömästi, että lemmikkimme voi hyvin ja on onnellinen. Saattaa kuitenkin olla, että et ole tullut ajatelleeksi – tai kukaan ei ole kertonut – asioita, jotka sen onnellisuudelle ovat tärkeitä. Lue tästä Mustin ja Mirrin eläintenkouluttaja Janica Raudasojan vinkit, joilla voit tehdä koirasi elämästä jopa draamaattisesti parempaa. Joskus se on yllättävän pienestä kiinni!
Yeensä kaikille varsin selkeitä perusasioita ovat riittävä ulkoilu ja liikunta, laadukas ruoka ja se, ettei koira joudu olemaan kohtuuttoman paljon yksin. Jokainen päivä ei ole täydellinen, mutta kaikki me yritämme parhaamme.
Kun koiralla on tylsää, elämä voi muuttua hyvinkin hankalaksi. Oireita voivat olla esimerkiksi luvattomien tavaroiden pureskelu ja rikkominen, haukkuminen ja itkeskely, sisään pissailu ja pahimmillaan masentuminen ja apatia.
Koirat ovat älykkäitä ja aktiivisia eläimiä, jotka nykymaailmassa monesti joutuvat olemaan pitkiä aikoja tekemättä mitään. Usein ikä tasoittaa tekemisen tarvetta, mutta harva koira on onnellinen, jos elämä on pelkkää odottelua. Jos hyvin käy, samanlajinen kaveri on hyvä aktivoija. Aina ei kemia kuitenkaan pelaa, ja pahimmillaan toisesta koirasta joudutaan jopa luopumaan. Onnekkaalle koiralle omistaja järjestää riittävästi ohjelmaa, aivotyötä ja liikuntaa.
Liikunta toimii kuin taika! Riittävä määrä palkitsevaa ulkoilua ja yhdessä tekemistä voi muuttaa koiran elämän radikaalisti paremmaksi. Jos ette pääse arkena luontoon riehumaan, menkää viikonloppuisin.
Sosiaalinen kanssakäyminen laittaa aivot ja vaistot töihin, joten yhdessä puuhaaminen niin ihmisten kuin toisten koirien kanssa on hyödyksi. Hankkikaa koirakavereita, joiden kanssa koirasi viihtyy ja tavatkaa toisia vaikka Mustilenkeillä. Tietenkään kovin stressaavat kohtaamiset eivät lisää hyvinvointia.
Tarjoa motivoivaa tekemistä niin olet koirallesi sankari! Aktivointilelut voivat olla arjen pelastajia ja kaikenlainen haisteleminen virkistää – vaikka sitten kauppakassien ja tyhjien pakkausten. Moni on ilahduttanut koiraansa erilaisilla nuuskuvirikkeillä, jotka eivät edellytä ihmiseltä mittavia ponnisteluja.
Usein aktivointia tulee järjestetyksi ihan vahingossa: koira otetaan töihin mukaan, se pääsee pihalle touhuamaan tai tapaa ihmis- ja eläinkavereita. Pureskeleminen on lähes aina palkitsevaa ajankulua, joten yritä löytää ystävällesi mieleistä järsittävää. Ruoankin voi tarjota aktivoivasti: märkäruoan voi sipaista vaikka nuolumattoon (ja pakastaa ennen tarjoilua, jos oikein haluaa hifistellä), tai nappulat kylvää pitkin asuntoa ja antaa koiran etsiä.
Koiratkin ovat yksilöitä, mutta jokainen niistä tarvitsee selvästi enemmän unta kuin ihmiset voidakseen hyvin. Jos uni jää jatkuvasti liian vähiin, voi seurauksena olla hermostunut ja ärtyisäkin nelijalkainen perheenjäsen. Pahimmillaan väsynyt ja ylikierroksilla käyvä koira käyttäytyy jopa aggressiivisesti.
Kuinka autat karvaista ystävääsi nukkumaan riittävästi? Ensinnäkin varaa sille mahdollisuus rentoutua ja olla rauhassa: oma suojaisa paikka, jonne kukaan ei mene härväämään. Tiedetään tapaus, jossa uusi sohva aiheutti kauhean ongelman, kun sen alle ei mahtunutkaan suojaan nukkumaan. Tilanne ratkesi lopulta sohvan viereen laitettuun turvalliseen kolopaikkaan, jossa ”potilasraukka” nukkui lähes putkeen kaksi viikkoa ja olikin sitten taas oma iloinen itsensä.
Entä jos yksinolo on levotonta? Jos koira ei osaa rauhoittua nukkumaan yksin ollessaan, kannattaa aloittaa tilanteen ratkominen eläintenkouluttajan kanssa. Tavoitteena on auttaa lemmikkiä tuntemaan olonsa rentoutuneeksi ja mukavaksi myös yksin. Toisinaan lemmikki ei vain osaa rauhoittua lepäämään, ja sille voi antaa keinoja siihen. Toisaalta kyse voikin olla esimerkiksi kivuntunteesta, jonka koira havaitsee helpommin kun omistaja ei ole vieressä tuomassa hyvää oloa.
Tutkimuksen mukaan vähintään 5 metrin taluttimessa liikkuva koira käyttää jopa 85 % ulkoiluajastaan nuuskimiseen, kun taas 1,5 metrin hihnassa haisteleminen vähenee radikaalisti 30 %:iin. Nenä on koiran ehdottomasti tärkein väline tiedon ja elämysten hankkimiseen ja elämässä suunnistamiseen, mikä meille näön ja kuulon varassa eläville ihmisille on vaikea jopa hahmottaa. Jollei koira saa haistella tarpeeksi, on se sama kuin sinua vaadittaisiin käymään kävelyllä side silmillä ja kädet sidottuina. Ei ole kovin antoisaa, vaikka joku olisi kaverinakin.
Malta antaa nenän tehdä hommia. Tarjoat koirallesi superhelposti elämyksiä ja iloa kun vain annat sen haistella tarpeeksi. Usein on ihan mahdollista vaihtaa lyhyt talutin pitkään: mitä pidempi talutin, sitä enemmän koira voi pysähdellä ja haistella omaehtoisesti. Pitkässä taluttimessa koiralla on mahdollisuus edetä pyrähdysmäisesti, jäädä haistelemaan ja ottaa välimatka taas kiinni, ihminen kun kävelee usein mielellään melko tasaista tahtia.
Koirilla on käyttäytymistarpeita, jotka koskevat lajin kaikkia yksilöitä, esimerkiksi haistelu ja pureskelu. Sen lisäksi on erityisiä, rodun käyttötarkoituksen mukaisia tarpeita, joiden tyydyttäminen tavalla tai toisella on välttämätöntä koiran hyvinvoinille. Joillakin rotutyypilliset tarpeet ilmenevät voimakkaammin, toisilla vähemmän. On tärkeää, että yrität ymmärtää koirasi yksilöllisiä tarpeita.
Puntaroi jalostuksella luotuja käyttäytymistarpeita mahdollisuuksien mukaan jo ennen rodun valintaa. Opettele tuntemaan koirasi ja tarkkaile mikä saa sen innostumaan. Joidenkin kerta kaikkiaan täytyy päästä veteen tai saada noutaa asioita. Toisten täytyy saada välillä vähän kiihtyä ja riepotella jotain harmitonta. Monen onni löytyy energisestä kaivamisesta. Jonkun täytyisi saada paimentaa edes jotain. Sukupolvia kestänyt valikoiva jalostus on muovannut lemmikkiemme toiminnan suuntaa ja tarpeita, ja niille on tärkeää tarjota sen mukaista tekemistä.
Usein korvaava toiminta auttaa asiaa. Jollei koirallesi ole tarjolla alkuperäisiä työtilaisuuksia, tarjoa sille mahdollisimman samantyyppistä tekemistä harrastusten puolella. Jos et esimerkiksi voi tarjota metsästyskoiralle metsästystä, tarjoa edes runsaasti tilaisuuksia nenän käyttämiseen, metsästystä jäljitteleviä leikkejä ja riittävästi riittävän reipasta liikuntaa. Jos koirasi sielu halajaa vauhdikkaisiin vetohommiin, ota haltuun koirahiihto tai canicross. Erilaisia koiraurheilulajeja on paljon, ja niitä harrastavat ihan tavalliset koirat ja ihmiset. Menkää mukaan!
Koiraharrastuksia on esitelty artikkelissa Mitä koiran kanssa voi harrastaa.
Ymmärtääkö koirasi, mitä siltä toivotaan? Kärjistäen voisi sanoa, että karvaiselle kaverillesi ei juuri joskaan kannata sanoa ei. Se ei auta sitä käyttäytymään toivotulla tavalla, ja pahimmillaan jatkuva kieltäminen turhauttaa ja masentaa. Aina kun suinkin voit, tarjoa vaihtoehto! Näin tarjoat onnistumisen mahdollisuuksia, tuet koirasi itsetuntoa ja helpotat samanlaisia tilanteita tulevaisuudessa. Jos kielto tulee suusta kuin itsestään, jatka sitä heti toimintaohjeella: kehota koiraa tekemään jotain, minkä se osaa. Pyydä odottamaan. Kutsu luokse. Pyydä istumaan. Palkitse. Vaihda luvaton esine tai herkku kivaan leluun tai luvalliseen namiin. Keskeytä toisten koirien haastaminen ihanaan riehuleikkiin kanssasi.
Ihmisten monimutkaisessa maailmassa ja alisteisessa asemassa elävän koiran on vaikea arvata itse, mikä on vaihtoehtoinen tai oikea tapa toimia. Sen pärjääminen riippuu sinusta. Jos tuntuu vaikealta keksiä tai opettaa rakentavia vaihtoehtoja, kannattaa ilman muuta varata aika kouluttajalle. Eläintenkouluttajilla on taskut täynnä hyviä vinkkejä.
Jollei lapsille opeteta kanssakäymistä koiran kanssa, voi tulos olla joskus ikäväkin. Perusasiat eivät ole oikeastaan kovin vaikeita. Rakastamisen täytyy aina perustua vapaaehtoisuuteen ja vastavuoroisuuteen. Koira tarvitsee ehdottomasti rauhoitetun nukkumapaikkansa. Päälle kiipeäminen, raajoista ja korvista kiskominen tai jatkuva komentelu ovat koiraa stressaavia ja jopa kivuliaita asioita. Jos koira pyrkii pois halauksesta tai sylistä, sen pitää antaa mennä. Hellyys on vuoropuhelua eikä saa olla koirallekaan väkinäistä. Kiintymys kukoistaa, kun sille antaa tilaa!
Kannattaa opetella kysymään lupaa koskemiseen – koiralta itseltään! Tehkää lasten kanssa esimerkiksitällainen harjoitus:
Aloittakaa vaikka niin, että silitätte tai rapsuttelette koiraa sellaisessa tilanteessa, jossa se itse sitä selkeästi haluaa ja kokeilkaa sitten lopettaa.
Mitä koira silloin tekee, jos se haluaa lisää silitystä? Yleensä se vaikka pökkää kuonolla, painautuu ihmistä vasten, antaa tassua tai ääntelee. Se on silloin koiran itsensä valitsema tapa pyytää läheisyyttä, ja jos se teille sopii, jatkakaa silitystä tai rapsuttelua.
Muutaman toiston jälkeen koira alkaa yleensä ymmärtää, että esimerkiksi kuonolla pökkäämällä voi pyytää rapsuja – ja nyt teillä on jo yhteinen kieli!
Kun koira osaa jo itse pyytää hyväilyjä, voitte lisätä keskusteluun myös jonkin vihjesanan, vaikkapa ”saako silittää?” ja jos koira vastaa teidän yhteisellä merkillänne, voit silittää.
Mustin ja Mirrin eläintenkouluttajalle voit varata ajan osoitteessa www.mustijamirri.fi/palvelut