Suomenlapinkoira on ollut läpi pitkän historiansa poromiesten paras kaveri ja oikea käpälä. Koirat paitsi paimensivat ja liikuttelivat suuria porotokkia, puolustivat niitä susilta ja muilta pedoilta. Suomenlapinkoira on edelleen rohkea, sään- ja sääksenkestävä, monipuolinen paimen- ja harrastuskoira. Rodulla on myös palveluskoiraoikeudet.
Suomenlapinkoira on säänkestävän ulkoilmaihmisen uskollinen ystävä. Rotu on rauhallisen puuhakas ja kaipaa runsaasti liikuntaa sekä aktivointia. Lapinkoira on kontaktinhakuinen kuonolainen, joka motivoituu helposti ja oppii nopeasti. Siksi rotu on myös mitä mainioin monipuolinen harrastuskoira esimerkiksi rally-tokoon, tokoon, hakuun, jälkeen, paimennukseen ja moneen muuhun lajiin.
Rotu sopii oivasti koko perheen koiraksi ystävällisen ja rauhallisen luonteensa vuoksi. Koulutus- ja ulkoilutusvastuu tulee kuitenkin aina olla aikuisella. Lapinkoira on vahva ja toisinaan omapäinen koira, joten se vie helposti junioreita pihalla kuin litran mittaa. Rotu vaatii pitkäjänteisen, kärsivällisen ja johdonmukaisen peruskoulutuksen tullakseen kivaksi koirakansalaiseksi. Lappari oppii uusia asioita nopeasti ja opiskelee ahkerasti myös silloin, kun oma ihminen ei ole valvomassa. Ei-toivotut käytökset voivat vahvistua, jos niiden tekeminen on itsessään palkitsevaa, kuten haukkuminen.
Suomenlapinkoiran luonteeseen kuuluu kiinteänä osana oman reviirin tarkkailu ja kulunvalvonta. Yksi rodun alkuperäisistä käyttötarkoituksista on ollut porotokan ja kodan vahtiminen, siksi haukkuminen on kulkeutunut geeneissä myös modernille rodun edustajalle. Karvainen kulunvalvontajärjestelmä toimii tehokkaasti: tunnollisesti tehtäväänsä hoitava koira voi ilmoittaa myös naapurin ja postinjakajan liikkeistä kestävällä ja varsin kuuluvalla haukulla. Rotu suhtautuu vieraisiin kaksijalkaisiin suopeasti silloin, kun ikioma ihminen on paikalla. Lapinkoiran koirasosiaalisuus vaihtelee. Joku tykkäilee vähän kaikista kun taas toinen ei alkuunkaan. Remmissä rähinä ei ole tavatonta, mutta kovalla työllä ja taitavalla ohjauksella hihnassa kiroilun saa usein kitkettyä.
Suomenlapinkoira ei ole virallisesti eriytynyt näyttely- ja käyttölinjoihin. Kasvattajilla voi kuitenkin olla erilaisia painotuksia jalostustyössään ja jotkut sukulinjat suuntautuvat erityisesti koiran työkäyttöön. Suomenlapinkoiria työskentelee erilaisissa tehtävissä porotalouksissa sekä paimenkoirina lammas- ja nautatiloilla. Paimensukuinen lapinkoira on ennen kaikkea muuta väsymätön työkoira. Paimensukuisella lapinkoiralla on kestävä rakenne ja sen karvapeitteellä pärjää pyryssä ja pakkasessa. Ominaisuuksiltaan paimen on sitkeä, rohkea, herkkävaistoinen, omatoiminen mutta yhteistyökykyinen.
Lapinkoirilla tavataan mm. Silmäsairauksia sekä lonkkanivelen kasvuhäiriötä, joka johtaa usein nivelrikkoon. Miten nivelrikko oireilee? Lue eräs tarina täältä. Rotu kuuluu ns. PEVISA-ohjelmaan, eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan. Jalostukseen käytettävillä koirilla on oltava voimassa oleva virallinen lonkkakuvauslausunto sekä silmätarkastuslausunto. Ennen koiran hankkimista suosittelemme lämpimästi tutustumista rotukohtaiseen jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO), josta löytyy kattavasti tärkeää tietoa suomenlapinkoiran terveydestä. Rodun käytöksen haasteina ovat luonnetestitulosten perusteella hermostuneisuus ja arkuus. Kasvattajat pyrkivät ottamaan haasteet huomioon tehdessään jalostusvalintoja.
Rodun eliniänodote on noin 12–14 vuotta. Lapinkoiran ikä riippuu kuitenkin ennen kaikkea koirayksilön terveydentilasta ja mahdollisista tapaturmista. Kuolinsyytilastojen mukaan rodun keskiarvoinen elinikä on noin 10 vuotta ja 5 kuukautta.
Suomenlapinkoira on vuodesta toiseen yksi Suomen suosituimpia koirarotuja ja toisinaan ikiomaa koirantaimea joutuu odottamaan pitkään. Jos tutkimustyön tuloksena päädyt haluamaan lapinkoiran, tutustu aluksi eri kasvattajiin sekä emän ja isän terveystuloksiin. Pohdi rehellisesti, oletko valmis uhraamaan aikaa koiran kouluttamiseen ja pystytkö tarjoamaan tehotassulle riittävästi liikuntaa ja älyllistä aktivointia. Jos vastasit kysymyksiin ”kyllä”, olet valmis pikku pullanmurun holhoajaksi.
Sopisiko joku toinen rotu sinulle paremmin? Tutustu tähän sivuun.
Tuleeko sinulle lapinkoiran pentu?
Onneksi olkoon! Muista nauttia pennuntuoksuisesta arjesta! Aloita suomenlapinkoiran kasvatus sitten sosiaalistamalla pikku piraijaa runsaasti ennen 12 viikon ikää. Muista esitellä tenavalle mm. erilaisia ääniä ja vieraita ihmisiä sekä koiria. Ennen 12 viikon ikää pentua suojaa vielä emolta saadut vasta-aineet, joten sosiaalistaminen on turvallista ennen ensimmäisiä rokotuksiakin. Koiranpentuoppaan ja ohjeet löydät täältä.
Eläinkouluttajan täsmävinkit suomenlapinkoiran pennun omistajalle:
Rauhoittuminen: Kiinnitä tomeran koirantaimen kouluttamisessa erityistä huomiota vireen säätelyn harjoitteluun. Opeta lapinkoiran pentu erityisesti rauhoittumaan erilaisissa tilanteissa. Ohjeet rauhoittumisen harjoitteluun löydät täältä.
Luopuminen: Harjoittele päivittäin luopumista eli ”jätä”- harjoitusta. Siitä on paljon hyötyä myöhemmin, kun karvaisen kakaran vaistot heräävät ja koira alkaa singahdella polkupyörien ja autojen perään. Luopuminen auttaa myöhemmin myös toisten koirien hallitussa ohittamisessa. Lue ohjeet ja katso video täältä.
Hihnaharjoittelu: Lapinkoira on vahva ja vauhdikas koira – varsinkin nuorena. Villin viikarin kanssa aloitetaankin hihnaharjoittelu heti pentuna, jotta tehotassu ei kasva katujyräksi. Vetäminen saattaa aiheuttaa helposti koiralle (ja omistajalle) lihasjumeja ja virheasentoja.
P.S. Huomioithan, että jokaisen koirarodun sisällä on suurta vaihtelua yksilön käyttäytymisessä ja terveydessä.
Harkitsetko pikkuisen pennun ottamista, vai joko sinulla on koiraystävä? Kokosimme yhteen ja samaan paikkaan kaiken, mitä karvakuonosi tarvitsee! Liity helposti myös Mustin ja Mirrin Kaveriksi, eli kanta-asiakkaaksi. Vouh, mitä elämää.