Labradorinnoutaja

Kenelle labbis sopii?

Labradorinnoutaja on onnellinen puuhakkaan ulkoilmaihmisen parhaana kaverina. Labbiksen holhoaja ei hätkähdä pientä sotkua arjessa vaan ymmärtää, että rodun genetiikka ”pakottaa” koiran kanniskelemalla kenkiä, kaukosäätimiä, koristetyynyjä ja tietysti hiekkaa…

Rotu sopii hyvin perhekoiraksi, koska se tulee mainiosti toimeen lasten kanssa ja elää rauhanomaisesti rinnakkain myös muiden lajien, kuten kissojen kanssa. Labbis on toimintatarmoinen koira, joka rakastaa rypeä ojissa ja rapakoissa, tonkia biojäteastiaa, karata naapurin Raijan luokse ja juosta pallo suussa lumihankeen. Rotu näyttää syleilevän maailmaa
sata lasissa, joten sen omistajalta vaaditaan rentoa elämänasennetta ja koiramaista huumorintajua.

Vaikka labbis on sopeutuva, hassu ja iloinen kaveri, se kaipaa perusteellisen peruskoulutuksen ja johdonmukaiset rajat. Koska rotu on suuri ja vahva, sen ulkoilutusta ei voi jättää lasten
harteille. Epätieteellisen katuotannan mukaan labbiksen hihnanpäätä pitelee seurallinen, letkeä, metsäpoluista ja koirapuistoista pitävä kaksijalkainen. Tämä kuraa pelkäämätön perheellinen aikuinen ei ole pikkutarkka puurtaja vaan suurien linjojen ihminen.

Käyttölinjainen labradorinnoutaja

Metsästys- eli käyttölinjainen labradorinnoutaja on ennen kaikkea muuta väsymätön työkoira. Se työskentelee itsenäisesti, mutta on myös erittäin motivoitunut toimimaan ihmisen kanssa.
Käyttölinjainen labbis on ketteräliikkeinen, tunnollinen, hyvähermoinen, työorientoitunut ja nopeasti oppiva koira. Kevyemmän rakenteen ja eri tehtäviin soveltuvien ominaisuuksiensa
vuoksi käyttölinjaisia labradorinnoutajia käytetään monipuolisesti erilaisissa töissä, kuten metsästys-, virka- ja avustajakoirina. Koska sillä on karvaisen konepellin alla todellinen turbo-moottori, se ei sovellu pelkäksi seurakoiraksi.Vaikka rotu on jakautunut näyttely- ja käyttölinjaisiin koiriin, suuri osa näyttelylinjaisista labbiksista soveltuu myös erinomaisesti harrastus- ja metsästyskäyttöön.

Labradorinnoutajan persoonallisuus

Labradorinnoutaja on yleensä hyvähermoinen, ystävällinen, yhteistyöhaluinen, innokas, sosiaalinen ja sopeutuva. Rodusta saa miellyttävän lenkki- ja harrastuskaverin vaikka jäljestys- tai vesipelastuspuuhiin. Labbis ei ole suuri kulinaristi vaan se on usein perso ihan kaikelle ruoalle. Lisäksi se on luonteeltaan leikkisä ja rakastaa ihmisiä. Rodun motivoiminen on erittäin helppoa ja kouluttaminen mutkatonta. Monet yksilöt ovat hetken lapsia, joten rotu ei ole ryppykuonoista suorittamista varten. Jos ohjaajan oma motivaatio on kohdallaan, labbis voi silti loistaa myös kisakentillä ja rotua näkeekin monissa lajeissa Suomen huipulla. Rotu on keskimäärin erittäin koirasosiaalinen ja sopuisa ja soveltuu hyvin elämään monikoirataloudessa.

Labradorinnoutajan terveys

Labradorinnoutajilla tavataan mm. erilaisia tuki- ja liikuntaelinsairauksia, korvatulehduksia, allergioita ja ihottumia. Rotu kuuluu ns. PEVISA-ohjelmaan, eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan. Jalostukseen käytettäville koirille on tehtävä virallinen lonkka-ja kyynärnivelkuvaus sekä silmätarkastus. Ennen labbiksen hankkimista suosittelemme lämpimästi tutustumista rotukohtaiseen jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO), josta löytyy
kattavasti tärkeää tietoa rodun terveystilanteesta. Voit kysyä lisää labradorinnoutajien terveydestä myös suoraan rodun kasvattajilta.

Labradorinnoutajan värit

Rodulla on säänkestävä, kaksinkertainen turkki, joka on vedenpitävä, lyhyt ja tiheä. Karva tuntuu käden alla hieman karkealta ja rasvaiselta. Labradorinnoutajan värit jaetaan
kolmeen:

• Keltainen labradorinnoutaja: Keltaiseksi sanotun koiran karvapeitteen väri voi vaihdella vaalean kermanvärisestä ketunpunaisen väriin.
  

• Musta labradorinnoutaja: Musta turkki on yksivärinen, ja ns. brindle- tai tan-kuviot lasketaan värivirheiksi.
  

• Ruskea labradorinnoutaja: Ruskea, tumman suklainen väri tulee olla tasainen, eikä siinä ole samanlaisia sävynvaihteluita kuin keltaisessa.

Tuleeko sinulle labradorinnoutajan pentu?

Onneksi olkoon! Muistathan sosiaalistaa pentuasi runsaasti ennen 12 viikon ikää. Koiranpentuoppaan ja ohjeet löydät täältä.

Eläinkouluttajan täsmävinkit labradorinnoutajan pennun omistajalle:

1. Itsehillintä: Labradorinnoutajan pentu on intopinkeä ihanuus. Siksi sille kannattaa jo koirantaimesta asti kouluttaa itsehillinnän alkeita. Harjoituksia tehdään normaalin elämänmenon yhteydessä. Lue helpot ohjeet täältä ja katso video.

2. Hihnaharjoittelu: Labbis on vahva ja vauhdikas koira – varsinkin nuorena. Villin viikarin kanssa aloitetaankin hihnaharjoittelu heti pentuna, jotta tehotassu ei kasva katujyräksi. Vetäminen saattaa aiheuttaa helposti koiralle lihasjumeja ja virheasentoja.

P.S. Huomioithan, että jokaisen koirarodun sisällä on suurta vaihtelua yksilön käyttäytymisessä ja terveydessä.

Kysymys: Mitä tulee ottaa huomioon ennen labradorinnoutajan pennun hankkimista?

Vastaus: Labradorinnoutaja on hyvin suosittu rotu. Siksi omaa noutajan naskalia voi joutua odottamaan pitkän aikaa. On tärkeää harkita tarkasti, sopiiko rotu varmasti elämäntyyliisi
ja oletko valmis käyttämään runsaasti aikaa koiran peruskoulutukseen ja aktivointiin. Pentua haikailevan on hyvä myös tutustua rodun alkuperäiseen käyttötarkoitukseen noutavana
metsästyskoirana.Rodun kasvattajilla saattaa olla eri painopisteitä jalostustyössään. Jotkut vaalivat alkuperäisiä metsästysominaisuuksia, kun taas toiset nauttivat näyttelyistä ja ovat erityisen kiinnostuneita säkenöivästä ulkomuodosta.

Sopisiko joku toinen rotu sinulle paremmin? Tutustu tähän sivuun.

Kysymys: Kuinka paljon labradorinnoutaja painaa?

Vastaus: Rodun paino vaihtelee urosten 29-36 kg naaraiden 25-31 kg välillä. Labbikset rakastavat ruokaa ja ovat ahneita, joten ne tulevat helposti liian muhkeiksi muodoiltaan. Ylipaino on hyvin haitallista, joten sopivaan ruokintaan tulee kiinnittää alusta asti huomiota. Ohjeet terveeseen painonhallintaan löydät täältä.

Kysymys: Kuinka paljon rotu tarvitsee liikuntaa?

Vastaus: Terveen labradorinnoutajan liikunnan tarve on keskitasoa tai korkea. Koira tarvitsee monipuolista liikuntaa. Päivittäisten korttelikävelyiden lisäksi rodun tulisi saada säännöllisesti
rallatella metsässä, rypeä ojissa ja kirmata koirakavereiden kanssa. Liikunnan lisäksi lemmikki tarvitsee rotutyypillistä toimintaa, kuten jäljestämistä ja noutamista. Labradorinnoutaja kaipaa myös perusarkeen aktivointia. Sille voi opettaa vaikka omien lelujen siivoamista tai likaisten pyykkien viemistä pesukoneeseen.