Kissanhiekkalaatikko on melko yksinkertainen esine, ja uskonkin, että on vaatinut tavoitteellista insinöörityötä saada sellaisesta niin raivostuttava, että se tekee mieli valella bensalla ja sytyttää palamaan. Käytän kasvipohjaista "hiekkaa", joka tyhjennetään wc-pönttöön. Kun tätä laatikkoa kantaa vessaan tai sieltä pois, se pysyy kasassa niin kauan kuin reuna ei hipaisekaan esim. ovenkarmia, kantajan jalkaa tai mitään suurin piirtein kiinteää kappaletta. Välittömästi kun ensimmäinen muovimolekyyli koskettaa housunlahjetta, pohja putoaa lattialle. Parhaimmillaan olen saman neljän metrin taipaleen aikana joutunut kaksi kertaa kauhomaan hiekat lattialta ja hakemaan imurin. Uskoakseni tällaiseen kosketusherkkyyteen vaaditaan yleensä jotain hienostuneita antureita ja tietokoneita, että sinänsä parinkympin muovilaatikolta oikein erinomaista.
